Minnan mielestä on myös hauskaa liikkua opiskelijaporukassa kun kaikilla on samanlaiset haalarit, eikä bileisiin lähtiessä tarvitse miettiä mitä laittaisi päälleen. Minna ei ole koskaan pessyt haalariaan ja toteaakin tiukasti, ettei haalaria saa koskaan pestä.

Haalarimerkkejä Minna on kerännyt haalariinsa suhteellisen paljon. Oman yliopiston ja oman ainejärjestön merkit Minnalla on tietysti, lisäksi haalariin on tullut kursittua melkoinen määrä eri yliopistoissa opiskelevien kavereiden merkkejä. Lisäksi Minna on saanut merkkejä eri opiskelijatapahtumista, joissa niitä tulee vaihdeltua ihan tuntemattomienkin kanssa.

Minna on toiminut kaksi vuotta CoMedian merkkivastaavana ja on huomannut, että merkkejä kaupitellessa onnistuu helposti tekemään tuttavuutta uusiin ihmisiin. Yhden lahkeen Minna on myös vaihtanut Tampereen yliopistossa opiskelevan kaverinsa kanssa.

Minnan mielestä on hyvä, että kaikilla Vaasan yliopistossa opiskelevilla on samanlaiset haalarit, sillä se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaasa on kuitenkin niin pieni yliopisto, että Minnan mielestä olisi hölmöä, että "kymmenellä kielenlukijalla olisi yhdenlainen haalari ja kauppatieteilijöillä olisi toisenlainen".

Minnan mielestä haalarit ovat kerrassaan mainio keksintö, sillä varsinkin eri opiskelijatapahtumissa on hauskaa, kun voi tunnistaa haalarin perusteella, mistä kukakin on. Monien haalareiden selästä löytyy myös haalarinomistajan nimi, mikä on Minnan mielestä hauskaa, sillä sen johdosta tulee tutustuttua kätevästi uusiin ihmisiin.

Minna tietää, että haalarit ovat alun perin olleet teekkareiden omaisuutta ja yliopistolaiset ovat pöllineet idean teekkareilta, mutta hänen mielest ään se on ihan ok. Sen sijaan ammattikorkeakoululaisille Minna ei haalarinkäyttöä soisi ja kaikkein typerimpiä Minnan mielestä ovat lukiolaisten ns. abihaalarit.

Jutun alku

Sisällys