Itämainen tanssi
Itämainen tanssi pohjautuu uskonnollisiin rituaaleihin. Esi-isämme palvoivat luontoa ja tanssien kautta he osoittivat kunnioitustaan jumalille ja hengille. Monet tanssit käsittelivät ihmisten perusviettejä, esimerkiksi lisääntymistä ja tähän liittyviä rituaaleja on useita. Itämaisen tanssin juuret ovat Egyptissä. Tansseista löytyy mainintoja jo Raamatusta, joten itämaista tanssia ei turhaan kutsuta maailman vanhimmaksi tanssiksi. Alun perin tanssi oli naisten keskinäinen ajanvietemuoto, eikä sitä esitetty ulkopuolisille.
Rakastelun taidot
Oli myös naisia, jotka esiintyivät julkisesti. Almeh-nimellä kutsutaan tanssijoita, jotka olivat korkeasti koulutettuja ja arvostettuja. He tanssivat ja pitivät seuraa korkea-arvoisille ja rikkaille miehille, vähän samaan tapaan kuin geishat Japanissa. Almeh saattoi esiintyä myös häissä, jolloin hänen tehtävänään oli neuvoa morsiamelle rakastelemisen taitoja. Ohjeet annettiin tietenkin musiikin ja tanssin kielellä. Joitakin erittäin arvostettuja tanssijoita palkittiin runsaskätisesti mm. kultakaulakoruin ja arvokkain jalokivin. Almehien tans sia pidettiin taiteena. Toisin oli kuitenkin mus talaistyttöjen laita. He tanssivat kaduilla ja toreilla rahasta ja siinä sivussa möivät itseään. Heidän tanssiaan ei pidetty taiteena ja palkkionakin oli vain kolikoita. Mustalaistytöt olivat kuitenkin juuri niitä, jotka veivät itämaista tanssia muuallekin päin maailmaa. Länsimaiset matkailijat eivät pitäneet tanssista aluksi lainkaan, sillä se oli heidän mielestään rumaa ja liian eroottista. Sitä kutsuttiin pahamaineiseksi tanssiksi eikä esimerkiksi Kairossa saanut tanssia julkisesti. Jos näin teki, seurauksena oli kuolemanrangaistus. Ajat ja mielipiteet muuttuvat ja nykyään itämainen tanssi yksi tanssi muiden joukossa.
Itämainen, vatsa vai napa?
Sisällys