VKS/Hematologian laboratorio/06-323 2516
Tutkimukseen kuuluu pleuranesteen ulkonäkö, proteiini (2515 Pf-Prot), solulaskenta (1343 Pf-Eryt, 2220 Pf-Leuk) ja erittelylaskenta (3664 Pf-Diffi).
Samanaikaisesti tulee pyytää seerumin proteiinimääritys 2516 S -Prot pleura- ja seerumisuhteen arvioimiseksi. Sameista näytteistä tulisi tilata lisäksi 3491 Pu-BaktVi1.
Pleuriittien erotusdiagnostiikka, verenvuodon, maligniteetin tai muun sairauden arviointi.
Näytteistä tehdään erittelylaskenta (Pf-Diffi), vain jos Pf-Leuk yli 20E6/l. Diffissä ilmoitetaan granulosyyttien, lymfosyyttien ja muiden solujen suhteelliset osuudet (%). Merkittävät poikkeavat löydökset mainitaan kommenteissa.
Päivittäin. Päivystystutkimus.
Työpäivän kuluessa. Erittelylaskenta ja proteiini seuraavana arkipäivänä.
4.5 ml Li-Hepariiniputki (vihreä korkki) ja Portagerm®-ampulli tai BactAlert® anaerobiveriviljelypullo (violetti korkki) sekä värjäystä varten tippa steriilille objektilasille.
Lääkäri ottaa näytteen. Otetaan steriilisti n. 10 ml pleuranestettä ruiskuun. Jos samassa yhteydessä otetaan bakteerinäytteitä, vaihdetaan ruiskuun steriili neula ja siirretään välittömästi 3-5 ml näytettä Portagerm®-ampulliin tai anaerobiveriviljelypulloon sekä tippa värjäystä varten objektilasille mikrobiologisia tutkimuksia varten. Katso myös 3491 Pu-BaktVi1. Loppuosa näytteestä ruiskutetaan kahteen Li-Hepariiniputkeen. Näytteet säilyvät huonosti, joten ne on toimitettava laboratorioon välittömästi ja tutkittava 1 tunnin kulessa näytteenotosta.
10 ml pleuranestettä, vähintään 1-2 ml/tutkimus.
Säilyy tunnin näytteenotosta +20 °C.
Ei sovi alueelliseen näytteenottoon.
| Pf-UNäkö-O: | Kirkas, kellertävä. |
| Pf-Prot: | alle 30 g/l. |
| Pf-Eryt: | alle 2·106/l. |
| Pf-Leuk: | alle 1000·106/l. |
| Pf-Diffi: | Pf-Granulosyyttien osuus on alle 50% |
Normaali pleuraneste on kirkas ja hieman kellertävä. Pf-Leuk on alle 1000·106/l, granulosyyttien määrä alle 500·106/l (alle 50 %), Pf-Eryt negatiivinen (alle 2·106/l).
Muut pleuranesteen ominaisuudet: normaalisti Pf-Prot on alle 30 g/l, Pf-Laktaatti on tasoa 0.6 - 2.4 mmol/l eli samaa tasoa kuin P-Laktaat. Pf-LD samaa tasoa kuin S-LD. Pf-ACE 8 - 34 U/l ja Pf-ADA on alle S-ADA pitoisuuden. Tuumorisoluja ei ole ja Pf-Gram-värjäys on negatiivinen.
Pleuranesteen sameus on yleensä peräisin leukosyyteistä, jotka voivat liittyä aseptiseen tai septiseen tulehdukseen (bakteeri-infektiot, tuberkuloosi, reuma ja reumakuume). Pleuranesteen maitomaisuus voi johtua imunesteen vuodosta pleuratilaan maitiaistiehyeen l. ductus thoracicuksen tukoksen takia. Kroonisessa effuusiossa lipidien hajotessa neste voi myös olla maitomaista, mutta tavallisimmin hieman värillistä.
Transudaatti on kirkasta, vaalean kellertävää, Pf-Prot on alle 30 g/l, Pf-LD/S-LD alle 0.6, Pf-Bakt-Vr ja -Vi ovat negatiiviset. Transsudaatti syntyy kapillaaripaineen noustessa (sydämen vajaatoiminta) tai seerumin proteiinien alentuessa, jolloin osmoottinen paine laskee.
Eksudaatti voi olla seroosinen, kirkas, samea, hyytyväinen (fibriinipitoinen), verinen (maligniteetti 60 %:ssa) ja Pf-Prot on yli 30 g/l. Hemothoraxissa Pf-Hkr = B-Hkr. Eksudaatti syntyy kapillaarisuonten vaurioituessa (infektio, maligniteetti).
Leukosyyttien määrän laskennalla voidaan transsudaatti erottaa eksudaatista. Transsudaattissa on leukosyyttejä yleensä alle 1000·106/l. Solujen erittelylaskennasta on hyötyä erotusdiagnostiikassa ja erityisesti maligniteettia epäiltäessä. Sytosentrifuugivalmiste solujen tunnistettavuuden takia olisi suositeltava. Parapneumooniset effuusiot ovat eksudaatteja, joissa leukosyyttejä onyli 10 000·106/l.
Erittelylaskennassa neutrofiilejä esiintyy runsaasti parapneumoonisissa effuusioissa ja erityisesti emfyseemassa ja akuutissa inflammaatiossa. Kroonisessa tulehduksessa ja maligniteettien yhteydessä lymfosyyttiosuus lisääntyy 80 - 90-prosenttiin. Tbc-pleuriiteissa lymfosyyttien osuus voi olla yli 90 %. Kahdessa kolmasosassa karsinomatoottisista effuusioista lymfosyyttiosuus on lisääntynyt (yli 50 %).
Noin 10 - 25 % tapauksista transsudaatti on veristä (Pf-Eryt yli 10 000·106/l) ja eksudaateissa 50 %:ssa. Ilman traumaa yleisin verisen pleuranesteen syy on maligniteetti.
Eosinofiilinen pleuriitti on yleinen, eikä löydöksellä ole spesifistä diagnostista merkitystä. Pf-Eos yli 10 % eosinofiililöydökset voivat liittyä esim. pneumo- ja hemothoraxiin, pleuropneumoniaan, keuhkoinfarktiin, allergiseen manifestaatioon, joskus maligniteettiin, parasiitti-infektioon tai sieni-infektioon. Basofilia (Pf-Baso yli 10 %) on harvinainen ja viittaa leukemiainfiltraattiin.
Maligneja soluja löytyy n. 60 %:ssa syövän aiheuttamista pleuraeffuusioista, eli vääriä negatiivisia löydöksiä on n. 20 - 45 % tapauksista. Pleuran maligneista solulöydöksistä tavallisin liittyy adenokarsinoomiin, joiden solumuutoksia voi olla vaikea erottaa mesoteelisolujen reaktiivisesta atypiasta (voi esiintyä uremiassa, maksakirroosin ja sydäninsuffisienssin yhteydessä).
Maligniin mesotelioomaan liittyy tyypillisenä yksittäiset solut limamaisessa, juosteisessa taustassa (hyaluronihappo ja GAG) l. mesoteliaaliset solut.
Lymfoomasolut voidaan pleuranesteestä tunnistaa luotettavasti virtaussytometrisesti pinta-antigeenitutkimuksella. Transudaatissa T/B-lymfosyyttien suhde vastaa perifeerisen veren suhdetta. T/B-suhteen suureneminen perifeeriseen vereen verrattuna viittaa maligniteettiin tai inflammatoriseen tilaan.