VKS/Hematologian laboratorio/06-323 2516
Tutkimukseen kuuluu selkäydinnesteen ulkonäkö, proteiini (2514 Li-Prot), glukoosi (1470 Li-Gluk), solulaskenta (Li-Eryt-3, Li-Leuk-3) ja erittelylaskenta (2228 Li-Diffi), jos Li-Leuk on yli 20·106/l.
Selkäydinneste muodostuu plasman suodoksena ja se on kirkasta ja väritöntä eikä sisällä normaalisti soluja tai bakteereita. Tulehdusten, kasvainten, verenvuotojen ja kroonisten degeneratiivisten aivosairauksien yhteydessä tapahtuu selkäydinnesteen koostumuksessa epäspesifisiä tai taudeille tyypillisiä muutoksia, kuten proteiinipitoisuuden, leukosyyttien, erytrosyyttien nousua (verenvuoto), immunoglobuliinien tai spesifisten metaboliittien määrän lisääntymistä (krooniset degeneratiiviset aivosairaudet) tai bakteerien, granulosyyttien ja laktaatin lisääntymistä sekä glukoosin laskua (tulehdukset). Näytteet tulisi tutkia nopeasti, sillä jo 30 min kuluttua alkaa solujen hajoaminen, joka muuttaa merkittävästi selkäydinnesteen koostumusta.
Keskushermoston tulehduksen, verenvuodon tai muun sairauden arviointi.
Päivittäin. Päivystystutkimus
Työpäivän kuluessa. Erittelylaskenta ja proteiini seuraavana arkipäivänä.
7 ml seerumiputki (punainen korkki).
Lääkäri ottaa kolmeen tai neljään putkeen näytettä 0.5-2 ml/putki. Jos ensimmäisen putken näyte on silmämääräisesti verinen, se hylätään ja otetaan lisäputki. Putkien tarralappuun (tai tussikynällä putkeen) merkitään ottojärjestyksessä näytteen numero (1., 2., 3. ja 4.). Kaikki putket toimitetaan laboratorioon. Näytteet säilyvät huonosti, joten ne on toimitettava laboratorioon välittömästi ja tutkittava 30 min kuluessa näytteenotosta.
Jos näytettä on vähän, voidaan ne putket, joissa ei ole silmin osoitettavaa verikontaminaatiota, yhdistää kemiallisia tutkimuksia varten. Jos näytteessä on verikontaminaatiota siitä ei voi tehdä soluja tai proteiinimäärityksiä. Jos Li-Leuk on yli 20·106/l tehdään näytteestä gramvärjäys ja toimitetaan myös yksi putki (4.) mikrobiologian laboratorioon Li-BaktVi ja serologisia tutkimuksia varten. Meningiittiepäilyssä viljellään likvoria suoraan veri- ja suklaamaljoille sekä laitetaan tippa objektilasille gramvärjäystä varten. Katso 1154 Li-BaktVi. Haluttaessa likvorin bakteeriantigeenitutkimusta pitää se erikseen pyytää tutkimusnumerolla 1143 Li-Bakt-Ag.
0.5-2 ml selkäydinnestettä/putki, vähintään 0.5 ml/tutkimus.
Säilyy 30 min +20 °C.
Ei sovi alueelliseen kuljetukseen.
| Li-UNäkö-O: | Kirkas, väritön |
| Li-Gluk: | 2.2 - 4.2 mmol/l |
| Li-Prot: | |
| Aikuiset: | |
| 20 - 49 v | 150 - 600 mg/l |
| 50 v - | 250 - 650 mg/l |
| Lapset: | |
| 0 - 30 vrk | 200 - 1500 mg/l |
| 1 - 2 kk | 200 - 1000 mg/l |
| 3 - 5 kk | 150 - 500 mg/l |
| 6 kk - 9 v | 100 - 400 mg/l |
| 10 v - 19 v | 150 - 500 mg/l |
| Li-Eryt-3: | 0-1·106/l |
| Li-Leuk-3: | |
| Aikuiset: | 0 - 3·106/l |
| Lapset: | |
| 0-7 vrk | 0 - 45·106/l |
| 8 - 13 vrk | 0 - 30·106/l |
| 14 - 27 vrk | 0 - 20·106/l |
| 28 - 364 vrk | 0 - 10·106/l |
| yli 1 v | 0 - 56·10/l |
| Li-Diffi: | Normaalisti ei granulosyyttejä |
Normaali likvori on kirkasta ja väritöntä. Ksantokromia (likvorin keltainen, punainen tai ruskea värivivahde) voi johtua aivojen alueella sattuneesta verenvuodosta (oksiHb, bilirubiini, metHb). Sameutta aiheuttavat valkosolut tai bakteerit. Normaali likvori ei sisällä fibriiniä, eikä se näin hyydy. Verikontaminaation yhteydessä voi näytteessä esiintyä hyytymä. Subaraknoidaalivuodossa fibriini saostuu pois in vivo, eikä likvornäytteessä näissä tapauksissa todeta hyytymää.
Normaalisti likvorissa ei ole punasoluja. Selvästi koholla olevia arvoja esiintyy subaraknodaalivuodoissa. Punktion yhteydessä punktaattiin päässyt veri voi antaa väärän positiivisen tuloksen. Solut alkavat hajota noin tunnin kuluessa näytteen otosta, mikä voi johtaa vääriin negatiivisiin tuloksiin. Erikseen voidaan pyytää likvorin erytrofaagit (1338 Li-Eryfaag) ja Li-Siderofaagit (2625 Li-Siderof) epäiltäessa kroonista tai vanhaa vuotoa. Ne tehdään putkesta no. 3.
Leukosyyttien kohonneita arvoja esiintyy monien keskushermoston ja siihen liittyvien kudosten sairauksissa. Myös varjoaineet ja toistuvat likvorpunktiot kohottavat leukosyyttien määriä. Punktion yhteydessä punktaattiin päässyt veri voi antaa väärän positiivisen. Leukosyytit alkavat hajota noin tunnin kuluessa näytteen otosta, mikä voi johtaa vääriin negatiivisiin tuloksiin.
Normaalisti likvorissa ei ole granulosyyttejä. Likvorin valkosolujen erittelyllä on huono spesifisyys bakteeri- ja virusperäisen menigniitin erotusdiagnostiikassa. Virusmeningiitissä on usein lymfosyyttivaltainen Li-Diffi, mutta infektion alkuvaiheessa solureaktio voi olla myös granulosyyttivoittoinen. Voimakas granulosyyttireaktio (soluja yli 1000·106/l) viittaa bakteerimeningiittiin.
Lisääntynyt likvorin proteiinipitoisuus on hyvin epäspesifinen löydös. Se voi viitata mm. veri-aivonesteen läpäisevyyden muutokseen (useat taudit ja metaboliset oireyhtymät), verenvuotoon, tulehdukseen tai intratekaaliseen immunoglobuliinisynteesiin. Kroonisissa keskushermoston taudeissa intratekaalista vasta-ainetuotantoa ja tulehdusreaktiota kuvaa parhaiten Li-IgG-Ind-tutkimus.