VKS/Kliinisen mikrobiologian laboratorio/06-323 2842
Sepsisepäily, bakteeripneumonia tai sen epäily. Erysipelas, bakteeriperäisen tai sellaiseksi epäillyn pneumonian etiologian selvittäminen, meningiitti, ripuli, endokardiittiepäily, korkeakuumeisen infektiopotilaan taudin etiologian hakeminen, syöpäpotilaiden epäselvät infektiot.
Automaattinen veriviljelyn seuranta (BacTAlert) ja positiivisista viljelyistä tehty kasvun tunnistus ja herkkyysmääritys. Tubiveriviljelyyn käytetään Bactec-erikoisviljelyä 4437 -TbVi .
Positiivisten viljelyjen vaatimia tunnistuskokeita tehdään ma - la.
Alustava negatiivinen tulos annetaan 2 vrk:n inkubaation jälkeen. Lopullinen vastaus 7 vrk:n kohdalla. Positiivisista näytteistä ilmoitetaan värjäysvastaus samana päivänä tutkimuksen tilaajalle. Tavallisten märkäbakteerien kyseessä ollen alustava nimi ja alustava antibioottiherkkyys ovat hoitavan lääkärin käytössä seuraavana työpäivänä. Lajinimen ja herkkyysmääritystuloksen tarkistus ovat tavallisesti valmiina alustavaa vastausta seuraavana työpäivänä. Anaerobibakteerien ja hiivojen kohdalla aikaa kuluu kasvun havaitsemisesta vastaukseen n. 4 vrk.
Aikuisten ja isojen lasten näytteenotossa käytetään pulloparia, joka muodostuu aerobi (vihreä) - ja anaerobi (violetti) korkkisista veriviljelypulloista. Pikkulasten näytteet otetaan erityiseen PediBact-pulloon, jossa on keltainen korkki.
Muista ihon huolellinen desinfektio sprii- tai 0,5 % klorheksidiinispriikompressilla (2-10 min) ennen näytteenottoa ja empiirinen antimikrobiterapia heti näytteenoton jälkeen. Veriviljelynäytteet pitäisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan ottamaan ennen antibioottihoidon aloittamista.
Veriviljely suositellaan otettavaksi alueelta, josta ei ole aikaisemmin otettu verinäytteitä. Muut laboratoriokokeet otetaan veriviljelyn jälkeen.
Vähintään yksi näyte pitää saada suoralla venapunktiolla. Muut näytteet (2 kpl) voidaan ottaa tuoreen (alle 12 h) kanyylin (ei nestesiirtokanyyli) kautta, josta merkintä tutkimuspyyntöön.
Aikuispotilaalta otetaan kolme näytettä ja isommilta lapsilta kaksi näytettä 2 tunnin välein. Endokardiittiepäilyssä (epäilystä merkintä tutkimuspyyntöön) tai aikaisemmin aloitetun antibioottihoidon aikana suositellaan otettavaksi 6-9 veriviljelypulloparia.
Jos kuumeilu (bakteremia) on ajoittaista, tulisi näytteet ottaa kuumeen nousuvaiheessa. Jos potilas saa antimikrobi-lääkitystä, näyte otetaan juuri ennen uutta annosta, jolloin lääkkeen pitoisuus veressä on mahdollisimman pieni.
Välineet
- Kaksi veriviljelypulloa, aerobinen ja toinen anaerobinen. Tarkistetaan, että pullot ovat kirkkaita ja pohjassa oleva pyöreä värilevy on tumma. Jos pullo on samea ja/tai pohja keltainen tai vaalentunut, se on käyttökelvoton.
- Veriviljelypulloihin tarkoitettu neulanpidike ja siipi/vakuumineula tai 10-20 ml kertakäyttöinen steriili kumimäntä-muoviruisku ja avoneuloja
- Spriitä tai 0,5 % klooriheksidiinisprii ja steriilejä taitoksia
- Tehdaspuhtaat ja steriilit käsineet
- Staasi
Suoritus
- Huolellisen aseptiikan noudattaminen tärkeää!
- Kädetdesinfioidaan käsihuuhdeliuoksella.
- Tarvittaessa puristusside asetetaan paikoilleen ja etsitään suonen paikka, jonka löydyttyä puristusside avataan.
- Steriilit taitokset kostutetaan spriillä tai 0,5 % klooriheksidiinispriillä.
- Tehdaspuhtaat käsineet käteen.
- Yhdellä taitoksella puhdistetaan pistosalueen iho huolellisesti ja toinen laitetaan pistoskohdan päälle näytteenottovälineiden kunnostamisen ajaksi 2-10 min.
- Viljelypullojen päällä olevat suojakapselit poistetaan, kumitulpat puhdistetaan kostutetulla taitoksella ja tämä jätetään kumitulppien päälle siihen asti kunnes veri laitetaan pulloihin.
- Steriilit käsineet laitetaan käteen.
- Siipi/vakuumineula kiinnitetään neulan pidikkeeseen tai avoneula ruiskuun, poistetaan kostutettu taitos pistoskohdan päältä, annetaan ihon kuivahtaa ja työnnetään neula laskimoon. Näytteenottokohtaan ei kosketa kuin neulalla.
Näytteenotto ruiskulla
- Avoneula kiinnitetään ruiskuun.
- Verta imetään ruiskuun 10-16 ml.
- Neula poistetaan suonesta.
- Ruiskuun vaihdetaan puhdas neula.
- Kumitulppien päällä oleva taitos poistetaan ja annetaan korkkien kuivua. Ruisku pidetään pystyasennossa niin, että ilma jää ruiskun yläosaan. Veri (n. 8 ml kumpaankin pulloon, verimäärä ei saa ylittää 10 ml) ruiskutetaan ensin anaerobi- ja sitten aerobipulloon. Mikäli saatu verimäärä on alle 5 ml, se laitetaan kaikki vain aerobipulloon !
- Jos verta roiskuu pullojen päälle, se pitää puhdistaa ennenkuin pullot viedään B3:n tarvikejakelun pöydälle laboratorioon.
Näytteenotto vakuumisysteemillä
- Siipineula kiinnitetään veriviljelypulloihin tarkoitettuun neulanpidikkeeseen (pulloadapteriin).
- Vakuumineulaa käytettäessä neula kiinnitetään aina veriviljelypulloihin tarkoitettuun neulanpidikkeeseen.
- Neulansuojus poistetaan ja näyte otetaan ensin aerobi- ja sitten anaerobipulloon.
- Näytettä otetaan 5 - 8 ml kumpaankin pulloon (verimäärä ei saa ylittää 10 ml).
- Jos verta roiskuu pullojen päälle, se pitää puhdistaa ennenkuin pullot viedään B3:n tarvikejakelun pöydälle laboratorioon.
Pulloja käännetään muutaman kerran. Molempiin pulloihin (ei viivakoodin päälle)liimataan ATK-tarra, jossa on potilaan henkilötiedot, näytteenoton päivämäärän ja kellonaika. Näytepullot viedään mahdollisimman pian B-3:n tarvikejakelun pöydälle kliinisen mikrobiologian laboratorion työaikana ja viikonloppuisin.Iltaisin ja öisin veriviljelypullot voi säilyttää osastolla huoneenlämmössä. Ne toimitetaan välittömästi seuraavana aamuna B-3:n tarvikejakelun pöydälle.
Pediatrista pulloa (keltainen korkki) käytettäessä toimitaan muuten samoin kuin edellä, mutta maksiminäytemäärä on 4 ml.
Jos näytteenotossa on ollut vaikeuksia, merkitään siitä huomautus tutkimuspyyntöön. Jos näytettä ei saada laskimosta, vaan se joudutaan ottamaan arterianeulasta, on tämä merkittävä tutkimuspyyntöön. Samoin, jos näyte on otettu kanyylistä.
Aikuisilla 5 ml, lapsilla 2 ml.
Negatiivinen
Positiivinen viljelytulos on merkki bakteremiasta tai sepsiksestä. Kolmen näytteen avulla saadaan tutkimuksen osuvuus optimoitua tavallisimmissa kliinisissä indikaatioissa. Koagulaasinegatiivisen stafylokokin, alfahemolyyttisen streptokokin, difteroidin tai propionibakteerin löytyminen yhdestä näytteestä viittaa useimmiten ihoperäiseen näytteenottokontaminaatioon vailla kl. merkitystä.