2129 S -Korsol VKS/Immunokemian laboratorio/06-323 2575
2130 dU-Kors-V HYKS-Laboratoriodiagnostiikka/Naistenklinikan laboratorio (09) 4717 2942.
Hyperkortisolismin diagnostiikka. Cushingin oireyhtymän primaari- ja erotusdiagnostiikka.
Kaikkia lääkkeitä on vältettävä. Spironolaktoni on jätettävä pois viikkoa, meprobamaatti ja fenytoiini viimeistään 2 vrk ennen näytteenottoa. Fluorimetyyliprednisoloni ei häiritse määritystä.
Pieni annos: Pienen annoksen koetta voidaan käyttää hyperkortisolismin seulontaan. Potilaalle annetaan deksametasonia 2 mg/vrk (esim. 4 x 0.5 mg/vrk) kahden vuorokauden ajan. Toisen vuorokauden jälkeisenä aamuna määritetään S-Korsol. Paras mittari on kuitenkin virtsan vapaa kortisoli (dU-Kors-V), joka määritetään toisen vuorokauden aikana tehtävästä vuorokausikeräyksestä (aloitus 2. vuorokauden aamulla).
Näytteet: | S -Korsol 3d (klo 7.00) |
- tilataan numerolla 2129, klo 7.00 | |
dU-Kors-V 2d | |
- tilataan numerolla 2130 |
Näytteet: | S -Korsol: 1d, 2d, 3d, 4d, 5d, 6d, 7d |
dU-Kors-V: 1d, 2d, 3d, 4d, 5d, 6d, 7d |
Radioimmunologinen.
Kerran viikossa.
Viikon kuluessa.
Pieni annos (2 mg/vrk kahden vrk:n ajan): Normaalisti S-Korsol laskee alle arvon 100 nmol/l ja dU-Kors-V laskee selvästi. Normaalivasteessa voidaan hyperkortisolismia pitää poissuljettuna. Vääriä positiivisia on harvemmin kuin 1 mg seulontakokeessa, mutta niitä voidaan tavata mm. alkoholismissa, depressiossa ja fenytoiinin käyttäjillä. Depressio voidaan erottaa Cushingin oireyhtymästä parhaiten insuliinikokeella.
Suuri annos (2 mg/vrk 2 vrk:n ajan ja 8 mg/vrk 2 vrk:n ajan): Koetta käytetään ainoastaan Cushingin oireyhtymän erotusdiagnostiikkaan. Suurta annosta (8 mg/vrk) käytettäessä tapahtuu noin 90% hypofyysiperäisissä Cushingin taudeista S-Korsol- ja dU-Kors-V-laskua, joka on molemmilla normaalisti noin 50% lähtötasoistaan. Laskua ei tapahdu lisämunuaisperäisissä Cushingin taudeissa. Ektooppisessa ACTH-oireyhtymässä (esim. keuhkosyöpä yms.) koetulos riippuu kasvaimen koosta, niin että suurissa kasvaimissa lasku nähdään vain 5%:ssa tapauksia, kun taas pienissä kasvaimissa suppressiovaikutus on selvempi ja lasku nähdään noin 25%:ssa tapauksia. Lisävarmuutta hypofysaarisen ja lisämunuaisperäisen taudin erotuksessa saadaan laboratoriokokeilla käyttämällä S-ACTH-määritystä ja hypofyysin toimintakokeita.