Malmin terveydenhuoltoalue, laboratorio-ohjekirja

1999 P -K

P - Kalium

Tekopaikka

VKS/Kemian laboratorio/06-323 2520

Yleistä

Kalium on solujen tärkein kationi, josta 98% on intrasellulaarisesti (pitoisuus soluissa n. 150 mmol/l). Kaliumia saadaan ravinnosta ja eritetään virtsaan. Kalium-tasojen säätelyyn osallistuvat hormonit (aldosteroni, kortisoli) ja happo-emästasapaino.

Indikaatiot

Neste- ja elektrolyyttitasapainon tutkiminen.

Menetelmä

Ionispesifinen elektrodi (ISE).

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Tekopäivän aikana, kiireelliset 2-3 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta laboratorioon.

Häiriötekijät

Hemolyysi pilaa näytteen

Näyteastia

4.5 ml Li-hepariiniputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.2 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys

Säilyy 1 viikon +20 °C tai +5 °C ja kuukausia -20 °C.

Aluenäytteenotto

Voidaan lähettää seerumina huoneenlämpöisenä, jos perillä saman päivän aikana.

Viitearvot

Aikuiset (yli 15 v):3.3 - 4.8 mmol/l
Aikuiset (yli 65 v):3.5 - 4.8 mmol/l
Lapset (0-15 v):3.4 - 4.8 mmol/L
Raskaus:3.2 - 4.2 mmol/l

Tulkinta

Hyperkalemiaa tavataan asidoosissa, Addisonin taudissa, kudostuhoissa, munuaisten akuutissa tubulusnekroosissa, uremiassa ja aldosteroniantagonistilääkityksen aikana. Hypokalemiaa tavataan diureettien käytön yhteydessä, parenteraalisessa nestehoidossa (alhainen kaliumsubstituutio), maksakoomassa, suoliston imeytymishäiriöissä (ripuli, oksentelu yms.), Connin syndroomassa, Cushingin syndroomassa, aldosteronismissa (prim. ja sekund.) ja renaalisessa tubulaarisessa asidoosissa.