OYS/kemian laboratorio (08) 315 4485.
Kreatiinikinaasi (CK) on entsyymi, jonka tärkein tehtävä on ylläpitää solujen ATP-pitoisuudet riittävän suurina. Sitä esiintyy intrasellulaarisena pääasiassa lihaksissa ja aivoissa, pieniempinä pitoisuuksina muissakin kudoksissa. Normaalisti seerumin CK-aktiivisuudesta yli 90% on peräisin luurankolihaksista. CK on rakenteeltaan dimeerija muodostuu M- ja B-alayksiköistä. Näistä muodostuu kolme isoentsyymiä: CK-MM (pääasiassa luurankolihaksissa), CK-MB (sydänlihaksessa) ja CK-BB (aivoissa ja sisäelimissä). Soluvaurioissa kreatiinikinaasia vuotaa vereen ja sen pitoisuudet kuvaavat soluvaurion laajuutta.
Suurentuneen kreatiinikinaasipitoisuuden alkuperän selvittäminen, kun epäillään aivoperäistä CK-isoentsyymiä tai jos epäillään koholla pysyvän CK:n johtuvan CK-immunoglobuliinikompleksista (ns. makro-CK).
Agaroosielekroforeesi paikallistaminen entsyymiaktiivisuuden perusteella.
Kahdesti viikossa.
Hemolyysi.
4 ml seerumigeeliputki (SST, keltainen korkki).
1 ml seerumia.
Säilytys jääkaapissa +5°C max 1 viikko.
Ma-to kylmälähetyksenä.
| Fraktio | %-osuus |
| S -CK-MM | 95-100 |
| S -CK-MB | 0-5 |
| S -CK-BB | 0 |
CK-MM nousee mm. lihastaudeissa ja -traumoissa sekä aivoiskemiassa. CK-MB nousee sydäninfarktissa, joissakin muissa sydäntapahtumissa sekä joskus lihastaudeissa. CK-BB voi olla koholla laajoissa aivotraumoissa, sileälihasvauriossa (esim. suolistoiskemia) sekä useiden maligniteettien yhteydessä. Lisäksi verenkierrossa voi joskus esiintyä ns. makro-CK:ta, jota on kahta tyyppiä. Tyypin I makro-CK koostuu yleensä CK-BB:n ja IgG:n komplekseista, mutta muitakin muotoja on joskus todettu. Sillä ei ole diagnostista merkitystä. Tyypin II makro-CK on oligomerisoitunutta mitokondriaalista CK:ta ja sitä nähdään pääasiassa vakavasti sairailla ihmisillä (maligniteetit, maksasairaudet). Makromuotojen poistuminen verenkierrosta on yleensä hidasta ja tällöin kokonais-CK-aktiivisuus voi pysyä pitkään normaalia suurempana.