VKS/Kemian laboratorio/(06) 323 2520.
Laktaattidehydrogenaasi katalysoi reaktiota, jossa pyruvaatti muuttuu laktaatiksi NADH:n ja vety-ionin läsnäollessa. LD:a on kaikissa elimistön soluissa ja eniten hepatosyyteissä, lihassoluissa (poikkijuovainen- ja sydänlihas) sekä punasoluissa. LD-pitoisuudet kohoavatkin useimmissa kudosvaurioissa.
Lisätutkimus, kun halutaan selvyyttä pernisiöösin anemian, hemolyysin asteen, hematologisten maligniteettien, maksa- ja lihastautien, sydäninfarktin ja keuhkoembolian diagnostiikassa ja seurannassa.
Entsymaattinen IFCC:n suosituksen mukainen menetelmä. Menetelmä-, tulostaso- ja viitearvomuutos 3.1.2005.
Arkisin (ma-pe).
Hemolyysi nostaa voimakkaasti LD-tuloksia. Lipemia.
4.5 ml Li-hepariiniputki (vihreä korkki).
Hemolyysiä vältettävä.
1 ml (0.2 ml) plasmaa tai seerumia.
7 vrk +20 °C, huonosti +5 °C ja -20 °C.
Lähetys huoneenlämpöisenä.
| Ikä | P -LD(U/l) |
| aikuiset, 18-69 v | 105 - 205 |
| aikuiset, yli 70 v | 115 - 255 |
| alle 1v | alle 355 |
| 1 - 5v | alle 305 |
| 6 - 12v | alle 245 |
| 13 - 17 v | alle 220 |
P -LD kohoaa soluvaurioissa ja on siten epäspesifinen kudostuhon osoittaja. Sydäninfarktissa se nousee 2-3 vrk:ssa ja pysyy koholla 1-2 viikkoa. P -LD on koholla hemolyttisissä tiloissa, pernisiöösissä anemiassa, leukemioissa, ja maligniteeteissa. Myös raskauden lopulla seerumin arvot kohoavat. P-LD:n alkuperää voi tutkia esim. isoentsyymitutkimuksella (2187 P -LD-Is).