VKS/Eritelaboratorio/(06) 323 2526.
Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden partikkelien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksessa olevat osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta säätelevät osmolaliteettia.
Diabetes insipiduksen ja hyponatremian diagnostiikka.
Osmometri (OsmoStat), joka mittaa jäätymispisteen alenemaa.
Arkisin (ma-pe).
Saman päivän aikana.
Liukenemattomat partikkelit suodatettava ennen näytteen määritystä.
10 ml muoviputki.
10 ml kertavirtsaa.
Näyteputket on aina varustettava tulpilla. Näyte säilyy 1 vrk +5 °C ja viikon -20 °C.
Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli perillä saman päivän aikana.
Aikuiset:
| (yli 15 v) | 600-1200 mosm/kg H2O |
| alle 2 v | 50-600 mosm/kg H2O |
| 2-15 v | 50-1200 mosm/kg H2O |
Matala U-Osmol johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalsemiassa ja hypogammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös munuaisvaurio ja alentunut nefronien lukumäärä laskee virtsan osmolaliteettia. Jos kokoojaputkien konsentrointikyky on alentunut, tulee virtsa iso-osmolaariseksi plasman kanssa. Seerumin osmolaliteetti 2443 S -Osmol kannattaakin mitata samanaikaisesti virtsan osmolaliteetin kanssa. Normaalisti U -Osmol/S -Osmol suhde on 1.0 - 3.0. Akuutissa dysfunktiossa ja kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa se on alle 1.2. Osmoottisessa polyuriassa suhde on yli 1, ja vesipolyuriassa ja diabetes insipiduksessa alle 1.