Malmin terveydenhuoltoalue, laboratorio-ohjekirja

2507 S -PRL

S - Prolaktiini

Tekopaikka

VKS/Immunokemian laboratorio/06-323 2575

Yleistä

Prolaktiini on hypofyysin etulohkon erittämä hormoni, joka säätelee sukurauhasten toimintaa ja vaikuttaa rintarauhasten kehitykseen ja maidon eritykseen. Eritys on pulsatiivista ja noudattaa vrk-rytmiä. Hypotalamus inhiboi prolaktiinieritystä ja tämän vuoksi hypofyysin ja hypotalamuksen välinen vaurio nostaa prolaktiinipitoisuutta. Myös estrogeenit ja FSH stimuloivat prolaktiinieritystä. Prolaktiini on korkea raskauden ja imetyksen aikana, samoin sikiö- ja neonataalikaudella, mutta lapsuusiässä matala ja nousee vasta puberteetissa aikuisten tasoon. Miehillä S -PRL on matalampi kuin naisilla. Vrk:n aikana prolaktiini on korkeampi yöllä ja aamulla ja laskee iltaan mennessä.

Indikaatiot

Aivolisäkkeen tautien (kasvaimet) diagnostiikka ja seuranta. Infertiliteetin, oligo- ja amenorrhean, galaktorrhean, gynekomastian ja impotenssin tutkiminen.

Esivalmistelut

Prolaktiinilla on merkittävä vuorokausivaihtelu. Potilaan on oltava valveilla 3 h ennen näytteenottoa.

Potilasohje

Prolaktiinipitoisuuteen vaikuttavat lääkkeet jätettävä pois 1-2 viikkoa ennen näytteenottoa lääkärin valvonnassa.

Menetelmä

Aikaerotteinen immunofluorometria (TR-FIA).

Tekotiheys

Kerran viikossa.

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Häiriötekijät

Useat lääkkeet vaikuttavat fysiologisesti prolaktiinipitoisuuteen.

Näyteastia

5 ml seerumiputki (punainen korkki) tai 4 ml seerumigeeliputki (SST, keltainen korkki).

Näytteenotto

Näyte otetaan mieluiten aamupäivän klo 9-11 välisenä aikana.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys

Näyte säilyy 2 vrk +5 °C, pitempiaikainen säilytys -20 °C.

Aluenäytteenotto

Kylmä- tai pakastelähetys.

Viitearvot

Naiset:90-520 mU/l
Miehet:80-410 mU/l

Tulkinta

Hyperprolaktinemiaa aiheuttavat hypotalamuksen ja hypofyysin varren vauriot, aivolisäkkeen taudit, tai kasvaimet, kuten mikroadenooma tai adenooma (prolaktinooma, akromegalia). Korkeita pitoisuuksia tavataan myös primaarisessa hypotyreoosissa, uremiassa, essentiellissä hypertensiossa, PCO-taudissa ja paraneoplasioissa. Fertiili-ikäisillä naisilla hyperprolaktinemia johtaa keltarauhasen toiminnan vajaukseen ja amenorrheaan, ja kliinisinä oireina on infertiliteetti, kuukautishäiriöt, hirsutismi ja maidon eritys (galaktorrhea). Miehillä hyperprolaktinemiaan liittyy infertiliteetti, impotenssi ja libidon aleneminen. Useat lääkkeet aiheuttavat korkeita prolaktiinipitoisuuksia (dopamiiniantagonistit, fenotiatsidit, butyrofenonit, sulpridi, bentsamidi, metoklopramidi, trisykliset antidepressantit, reserpiini, metyylidopa, estrogeenit ja H2-reseptorisalpaajat). Prolaktiinia alentavat mm. bromokriptiini ja apomorfiini.

10 - 25% hyperprolaktinemiatapauksista johtuu makroprolaktiinista. Näillä potilailla ei yleensä ole hyperprolaktinemian oireita. Ks. myös 0753 S -PRLmakr.