Vaasan KS/Proteiinilaboratorio/06-323 2524
Elektroforeettisen liikkuvuuden perusteella seerumin proteiinit jaetaan viiteen eri pääfraktioon (albumiini, alfa-1-, alfa-2-, beeta- ja gammaglobuliinit). Albumiinia ja gammafraktion immunoglobuliineja lukuunottamatta useimmat fraktiot sisältävät eri proteiineja, joiden muutoksista saadaan vain suuntaa antavaa tai semikvantitatiivista tietoa.
Tutkimukseen sisältyy kokonaisproteiinimääritys.
Paraproteiinien (M-komponentti) diagnostiikka ja seerumin kokonaisproteiinipitoisuuden muutosten selvittely. Hypo- ja hyperproteinemioiden, maksa- ja munuaissairauksien diagnostiikka.
Seeruminäytteessä paasto on suositeltavaa.
Agaroosigeelielektroforeesi.
Arkisin 1-2 kertaa viikossa.
Viikon kuluessa.
5 ml seerumiputki (punainen korkki) tai 4 ml seerumigeeliputki (SST, keltainen korkki) tai mikroseerumigeeliputki (punainen korkki).
Mikäli epäillään kylmäsaostuvaa M-komponenttia, tulee seerumi erottaa lämpimässä (saa hyytyä 30 min +37 °C, sentrifugointi huoneenlämpöisessä sentrifuugissa).
2 ml (1 ml) seerumia
3 vrk +5 °C, pitempiaikainen säilytys -20 °C.
Huoneenlämmössä.
Aikuiset:
| albumiini | 35 - 58 g/l |
| alfa-1-glob. | 0.7 - 3.2 g/l |
| alfa-2-glob. | 4.0 - 11.2 g/l |
| beetaglob. | 4.2 - 11.5 g/l |
| gammaglob. | 6.0 - 14.5 g/l |
Seerumin proteiinien fraktioinnilla voidaan osoittaa seerumin paraproteinemia (M-komponentti) tai globuliinien puutostiloja (Alfa-1-antitrypsiinin puutos, hypogammaglobulinemiat). Tutkimuksen herkkyys M-komponentin osoittamisessa on n. 1-2 g/l. Beetafraktiossa sijaitseva M-komponentti on joskus vaikeasti nähtävissä. Paraproteinemiaepäilyissä (M-komponentti) laboratorio suorittaa automaattisesti immunoelektroforeesitutkimuksen.