VKS/Immunokemian laboratorio/06-323 2523
Kilpirauhanen tuottaa pääasiallisesti tyroksiinia (T4), joka perifeerisessä kudoksessa dejodittuu trijodityroniiniksi (T3). S -T3 saa aikaan kudostasolla vaikutukset ja se on biologisesti aktiivinen hormonimuoto. Verenkierrossa T3 sitoutuu kantajaproteiineihin ja vain 0.3% on vapaana. S -T3 saattaa olla koholla varhaisessa hypertyreoosissa jo ennen kuin seerumin T4 (S -T4-V) ja eräissä tapauksissa se on ainoa koholla oleva hormoni (T3-toksikoosi).
Alkavan hypertyreoosin diagnostiikka ja tyroksiinihoidon seuranta hypotyreoosin ja kilpirauhaskarsinooman hoidon yhteydessä.
Mikropartikkelientsyymi-immunomääritys (MEIA).
Arkisin 2-3 kertaa viikossa.
3-4 päivän kuluessa.
5 ml seerumiputki (punainen korkki) tai 3.5 ml seerumigeeliputki (SST II, keltainen korkki) tai Li-hepariiniputki (tummanvihreä korkki) tai 3 ml plasmageeliputki (LH PST II, vaaleanvihreä korkki).
1 ml (0.3 ml) seerumia tai plasmaa.
Säilyy +5 °C 7 vrk ja -20 °C useita kuukausia.
Lähetys huoneenlämpöisenä.
1.2-2.3 nmol/l.
Viitearvomuutos 1.1.2005
Kohonneita pitoisuuksia tavataan alkavassa hypertyreoosissa ja T3-toksikoosissa. S -T3 voi olla koholla, kun S -T4-V on vielä normaali. S -T3 voi olla normaali hypotyreoosissa.