VKS/Immunokemian laboratorio/06-323 2523
TSH erittyy aivolisäkkeen etulohkosta. Se lisää kilpirauhashormonien synteesiä ja eritystä. TSH-eritystä säätelee hypotalamuksen tyreotropiinia vapauttava hormoni (TRH). S -TSH-pitoisuus vaihtelee vuorokauden eri aikoina ja on korkeimmillaan aamulla.
Hyper- ja hypotyreoosin primaaridiagnostiikka ja hoidon seuranta.
Näyte tulee ottaa aamulla klo 8.00 - 10.00 välisenä aikana (vuorokausivaihtelu).
Mikropartikkelientsyymi-immunomääritys (MEIA). Menetelmän mittausherkkyys (alin luotettava pitoisuus) S -TSH:ssa on 0.06 mU/l.
Arkisin (ma-pe).
Tekopäivän aikana, jos näyte saapuu laboratorioon ennen klo 10.00 aamulla.
Potilaan heterofiiliset vasta-aineet (anti-hiiri) vaikuttavat tuloksiin joko kohottavasti tai laskevasti. Sitraatti ja EDTA. Amiodaroni saattaa alentaa.
5 ml seerumiputki (punainen korkki) tai 4 ml seerumigeeliputki (SST, keltainen korkki).
1 ml (0.3 ml) seerumia.
Säilyy +20 °C 1-2 vrk, +5 °C 5-7 vrk ja -20 °C kuukausia.
Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä saman vuorokauden aikana.
0.5 - 4.2 mU/l
Seerumin TSH-pitoisuuden määritys on nykyisillä menetelmillä paras yksittäinen kilpirauhasen hormonitoimintaa kuvaava tutkimus. S -TSH on useimmiten yksinään riittävä esim. avoterveydenhuollon seulontakokeena. S -TSH-pitoisuudet ovat koholla primaarisessa hypotyreoosissa jo taudin subkliinisessä vaiheessa. Alkavassa hypotyreoosissa S -TSH voi olla koholla jo silloin kun S -T4-V on vielä normaalialueella. S -TSH kohoaa myös harvinaisissa hypofyysiperäisissä kilpirauhasmetabolian häiriöissä (hypofyysin adenoomat ja tyroksiiniresistenssi). Kilpirauhasperäisessä hypertyreoosissa ja sekundaarisessa hypotyreoosissa tavataan alentuneita S -TSH-pitoisuuksia. S -TSH voi olla alentunut lääkkeiden vaikutuksesta (tyroksiinihoito, kortikosteroidihoito), kyhmystruumassa ja subkliinisessä hypertyreoosissa. Alhainen S -TSH on hoidon tavoitteena etenkin kilpirauhasen syöpäpotilailla. Osalla eutyreoottisia potilaita jää matalan S -TSH:n syy epäselväksi.
Avoterveydenhuollossa riittää seulontakokeeksi usein pelkkä seerumin TSH. Jos TSH on poikkeava, pyydetään jatkotutkimuksena S -T4-V subkliinisen tai ilmeisen hypotyreoosin tai hypertyreoosin selvittämiseksi. Sairaalapoliklinikalla on poikkeavien S -TSH tulosten määrä eri tutkimusten mukaan suuri (4-20%), minkä takia kilpirauhastoiminnan seulontaan sopii parhaiten suoraan samanaikaisesti pyydetyt S -TSH ja S -T4-V määritykset. Hypertyreoosipotilaan lääkehoidon seurannassa suositeltavia tutkimuksia ovat S -TSH, S -T4-V ja S -T3 (S -T3-V). Kun taudin hoidon alussa korvaushoitoon ryhdytään, voidaan tyroksiinihoito säätää kohdalleen S -TSH ja S -T4-V-määrityksillä. Kun hoitotaso on saavutettu voidaan potilasta seurata S -TSH ja S -T3 pitoisuuksilla (vaihtoehtoisesti S -T3-V). Hypotyreoosipotilaan tyroksiinikorvaushoidon seurannassa on suositeltu, että jos tauti on hoidettu ja potilas on kliinisesti stabiilissa tilassa ei kilpirauhashormonitutkimuksia aina tarvita. Hoidon aikaista vajaatoimintaa epäiltäessä hyviä tutkimuksia ovat S -TSH ja -T4-V.