VKS/Immunokemian laboratorio/06-323 2523
Kilpirauhanen tuottaa pääasiallisesti tyroksiinia (T4), joka perifeerisessä kudoksessa dejodittuu trijodityroniiniksi (T3). Seerumin tyroksiinista on suurin osa sitoutunut kantajaproteiineihin (yli 99.9%). Niitä ovat mm. tyroksiinia sitova globuliini (TBG), prealbumiini (TBPA) ja albumiini. Vain vapaa tyroksiini (S -T4-V), jota on n. 0.02% kokonaistyroksiinista, on biologisesti aktiivinen ja se korreloi parhaiten potilaan metaboliseen tilanteeseen.
Hypo- ja hypertyreoosin diagnostiikka sekä tyroksiinihoidon seuranta.
Mikropartikkelientsyymi-immunomääritys (MEIA). Menetelmän mittausherkkyys (alin luotettava pitoisuus) S -T4-V:ssa on n. 5 pmol/l.
Arkisin (ma-pe).
1-3 vuorokauden kuluessa.
Potilaan heterofiiliset vasta-aineet vaikuttavat tuloksiin joko kohottavasti tai laskevasti.
5 ml seerumiputki (punainen korkki) tai 4 ml seerumigeeliputki (SST, keltainen korkki).
Näyte otetaan aamulla ennen lääkeannosta.
1 ml (0.3 ml) seerumia.
Säilyy +5 °C 5-7 vrk ja -20 °C kuukausia.
Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä saman vuorokauden aikana.
9 - 24 pmol/l
S -T4-V kohoaa hypertyreoosissa ja alenee hypotyreoosissa. Seerumin T4-V-pitoisuuteen eivät vaikuta merkittävästi tyroksiinin kantajaproteiinien pitoisuusvaihtelut (proteiinien pitoisuuksiin vaikuttavat lääkeaineet, estrogeenit ja androgeenit yms.) tai kantajaproteiinien sitoutumispaikoista kilpailevat lääkeaineet (salisylaatit). S -T4-V on normaali myös potilailla, joilla on kilpirauhasvasta-aineita sekä potilailla, joilla on synnynnäinen poikkeava T4-sitoutuminen (dysalbuminemia). Myöskään kroonisissa sairauksissa koholla olevat rasvahappopitoisuudet eivät merkittävästi vaikuta vapaan S -T4-V-pitoisuuteen.