VKS/Kemian laboratorio/06-323 2520
Kroonisissa degeneratiivisissa aivotaudeissa ja keskushermostotulehduksissa muodostuu IgG:tä paikallisesti intratekaalitilassa tulehdusprosessiin liittyen. Tämän seurauksena Li-IgG:n suhde Li-Albumiiniin kohoaa. Seerumin proteiinien muutokset saattavat haitata selkäydinnesteen IgG:n ja albumiinin suhteen tulkintaa. Virhe eliminoidaan siten, että sekä seerumista että selkäydinnesteestä määritetään IgG- ja albumiinipitoisuudet ja näiden perusteella lasketaan Li-IgG-indeksi = (Li-IgG/Li-Alb)x(S-Alb/S-IgG).
Samanaikaisesti on tilattava tutkimus 0961 S -IgG-Alb.
Neurologisten tautien diagnostiikka (MS-tauti, neurosarkoidoosi, neurosyfilis, SLE, SSPE).
Arkipäivisin.
5 ml seerumiputki (punainen korkki).
Likvorin verikontaminaatiota on varottava. Makroskooppisesti verinen näyte on tutkimukseen sopimaton.
0.5 ml selkäydinnestettä ja 1 ml seerumia.
Näytteet säilyvät 1 vrk +20 °C, viikon +5 °C, pitempiaikainen säilytys -20 °C.
Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä saman vuorokauden aikana.
0.2 - 0.7
Likvorissa tapahtuvan paikallisen IgG-synteesin yhteydessä Li-IgG kohoaa suhteessa Li-Albumiiniin ja Li-IgG-Ind muuttuu poikkeavaksi. Lievästi kohonneita Li-IgG-Ind-arvoja tavataan veri-aivoesteen vaurioissa (vuodot, kasvaimet, tulehdukset), joissa arvot jäävät useimmiten kuitenkin alle 0.9. Kun Li-IgG-Ind on yli 1.0 on lähes aina kyse paikallisesta intratekaalisesta immunoglobuliinituotannosta. Tyypillisesti selvästi kohonneita Li-IgG-Ind-arvoja tavataan n. 80-90% multippeliskleroosissa (MS), SSPE:ssa, neurosyfiliksessä, neurosarkoidoosissa, Lymen taudissa ja muissa keskushermostoinfektioissa, joihin liittyy paikallinen immunoglobuliinivaste. Lisätutkimuksena epäselvissä tapauksissa voidaan käyttää likvorin isoelektristä fokusointia (5086 Li-IEF).