VKS/Kliinisen kemian laboratorio.
Fibriinin D-dimeerien määritys on korvannut aikaisemmin käytössä olleen plasman fibrinogeenin hajoamistuotteiden (1403 P-FDP-O) osoituskokeen.
DIK-syndrooman, laskimotromboosien ja keuhkoembolioiden diagnostiikka.
Partikkeli-immunoturbidometria. Menetelmä muuttunut 12.3.2001
Päivittäin. Päivystystutkimus.
Saman päivän kuluessa. Kiireellinen näyte on valmis 2 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta laboratorioon. Mikäli DIK-epäily, näytteestä on ilmoitettava laboratorioon (puh. 2520).
Hepariini-geeliputki (vaaleanvihreä korkki)
Näyte otetaan atraumaattisesti hepariini-geeeliputkeen. Plasma erotetaan mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen ja näyte analysoidaan välittömästi, mikäli kyseessä on DIK-epäily.
1 ml (0.5 ml) hepariiniplasmaa. Näytemuoto muuttui 25.11.2003.
Näyte säilyy plasmana 6-8 tuntia +20 °C, päivän +5 °C ja kuukauden -20 °C.
Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä saman päivän aikana. Muuten säilytys jääkaapissa ja lähetys huoneenlämmössä.
alle 0.5 mg/l
Tulostus fibrinogeeniekvivalentteina/l, eli FEU/l.
Viitearvot muuttuneet 12.3.2001 lähtien (entinen alle 0.3 mg/l, tulostus aktuaalisena d-dimeerinä).
Fibriinin hajoamistuotteita on osoitettavissa tautitiloissa, joissa esiintyy kiihtynyttä fibrinolyysiä. Plasman fibriinin D-dimeerin pitoisuus kohoaa disseminoidussa intravaskulaarisessa koagulaatiossa (DIK), mutta myös useissa muissa tautitiloissa, joihin liittyy kiihtynyttä fibrinolyysiä, kuten laskimotukoksissa, keuhkoembolioissa, raskauden loppuvaiheen komplikaatioissa (pre-enklampsia), vaikeassa maksan vajaatoiminnassa, traumoissa ja leikkauksissa.
Kokemusten perusteella avohoitopotilailla menetelmästä olisi hyötyä laskimotromboosin poissulkudiagnostiikassa. Fibriinin D-dimeerien määrityksen herkkyys on siinä tapauksessa hyvä (87%) ja normaali vastaus sulkee laskimotukoksen melko suurella varmuudella. Menetelmän spesifisyys on sen sijaan melko heikko (51%). Kohonneet arvot eivät ilmaise kiihtyneen fibrinolyysin etiologiaa. Esim. vuodeosastopotilailla, joilla esiintyy pinnallisia laskimotulehduksia, leikkaustraumoja ja vaikeita tauteja (maligniteetit) saadaan runsaasti poikkeavan korkeita arvoja.
Raskauden aikana D-dimeeri-tutkimus korreloi huonosti tromboosiriskiin.