Malmin terveydenhuoltoalue, laboratorio-ohjekirja

4532 P -TnT

P - Troponiini T

Tekopaikka

VKS/Kemian laboratorio/06-323 2520

Yleistä

Troponiini T (TnT) esiintyy sydän- ja luurankolihaksessa osana ns. troponiinikompleksia yhdessä troponiini I:n ja C:n kanssa. Sydänlihaksen TnT eroaa luurankolihaksesta, joten määritysmenetelmä mittaa vain spesifisesti sydänlihaksen TnT:tä. Tutkimusta voidaan käyttää sydänlihasvaurion, kuten sydäninfaktin (AMI), myokardiitin tai epästabiilin angina pectoriksen (UAP) diagnostiikassa, jossa se on spesifisempi kuin kreaktiinikinaasin isoentsyymit (P -CK-MBm). Varamenetelmä ks. 4464 B -TnT-O.

Indikaatiot

Sydänlihasvaurion spesifinen osoittaminen.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi-immunoassay (ECLIA).

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Noin 1 tunnin kuluessa näytteenotosta.

Häiriötekijät

Tutkimus saattaa antaa vääriä tuloksia potilailla, jotka ovat saaneet monoklonaalisia anti-hiirivasta-aineita (HAMA) tai biotiinihoitoa (yli 5 mg/päivä annoksin). Biotiiniannoksen jälkeinen näyte tulee ottaa aikaisintaan 8 tuntia viimeisestä annoksesta. Hepariini- tai fluoridi-oksalaatti-näyteputkista voidaan saada matalia tuloksia. Ikterus (bilirubiini), hemolyysi, lipemia tai reumafaktori (tasolle 2000 U/l saakka) tai yleisimmät lääkeaineet eivät häiritse tuloksia.

Näyteastia

3.0 ml EDTA-putki (liila korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.25 ml) EDTA-plasmaa.

Näytteen säilytys

Näyte säilyy 8 tuntia huoneenlämmössä, 1 vrk +5 °C ja useita kuukausia -20 °C.

Viitearvot

Normaaliväestö:alle 0.06 µg/l
Sydäninfarkti:yli 0.1 µg/l

Tulkinta

Plasman TnT on spesifisempi sydänlihasvaurion osoittaja kuin P -CK-MBm ja sen avulla voidaan osoittaa pieniä infarkteja (minor myocardial damage), jotka eivät tulee esiin entsyymimittauksissa tai EKG:ssa.

Kohonneita plasman TnT-pitoisuuksia havaitaan akuutissa sydäninfarktissa (AMI) noin 3-6 tuntia rintakipukohtauksen jälkeen ja huippupitoisuudet saavutetaan noin 24 tunnin kuluessa. Tämän jälkeen pitoisuus laskee hitaasti ja P -TnT pysyy koholla jopa 14 vuorokautta AMI:n jälkeen.

P -TnT aikakäyrää voidaan hyödyntää antitromboottisen terapian seurannassa potilailla, joilla P -TnT on kohonnut (esim. Low Molecular Weight Heparin, GPIIb/IIIa). Onnistuneessa liuotushoidossa TnT:n maksimipitoisuus saavutetaan noin 12-15 tunnissa.

Noin 30%:lla munuaisvauriopotilaista nähdään kohonneita P -TnT-pitoisuuksia. Nykytutkimuksen perusteella kyseessä on sydänperäinen TnT ja löydös saattaa viitata lisääntyneeseen kardiovaskulaaristen komplikaatioiden riskiin. P -TnT on tällöin tasaisesti koholla, eikä tyypillistä aika-aktiivisuuskäyrää tule esiin.

TnT voi olla koholla myös rhabdomyolyysissä ja polymyosiitissa, mutta reumafaktori ei nosta plasman TnT-pitoisuuksia.

Viite: Wu A.H.B. ym., National Academy of Clin. Biochem. Standards of Laboratory Practice: Recommendations for the Use of Cardiac Markers in Coronary Artery Disease.

Clinical Chemistry 45:7:1104-1121 (1999).