VKS/Kemian laboratorio/06-323 2520
Troponiini T (TnT) esiintyy sydän- ja luurankolihaksessa osana ns. troponiinikompleksia yhdessä troponiini I:n ja C:n kanssa. Sydänlihaksen TnT eroaa luurankolihaksesta, joten määritysmenetelmä mittaa vain spesifisesti sydänlihaksen TnT:tä. Tutkimusta voidaan käyttää sydänlihasvaurion, kuten sydäninfaktin (AMI), myokardiitin tai epästabiilin angina pectoriksen (UAP) diagnostiikassa, jossa se on spesifisempi kuin kreaktiinikinaasin isoentsyymit (P -CK-MBm). Varamenetelmä ks. 4464 B -TnT-O.
Sydänlihasvaurion spesifinen osoittaminen.
Elektrokemiluminesenssi-immunoassay (ECLIA).
Päivittäin. Päivystystutkimus.
Noin 1 tunnin kuluessa näytteenotosta.
Tutkimus saattaa antaa vääriä tuloksia potilailla, jotka ovat saaneet monoklonaalisia anti-hiirivasta-aineita (HAMA) tai biotiinihoitoa (yli 5 mg/päivä annoksin). Biotiiniannoksen jälkeinen näyte tulee ottaa aikaisintaan 8 tuntia viimeisestä annoksesta. Hepariini- tai fluoridi-oksalaatti-näyteputkista voidaan saada matalia tuloksia. Ikterus (bilirubiini), hemolyysi, lipemia tai reumafaktori (tasolle 2000 U/l saakka) tai yleisimmät lääkeaineet eivät häiritse tuloksia.
3.0 ml EDTA-putki (liila korkki).
1 ml (0.25 ml) EDTA-plasmaa.
Näyte säilyy 8 tuntia huoneenlämmössä, 1 vrk +5 °C ja useita kuukausia -20 °C.
Normaaliväestö: | alle 0.06 µg/l |
Sydäninfarkti: | yli 0.1 µg/l |
Plasman TnT on spesifisempi sydänlihasvaurion osoittaja kuin P -CK-MBm ja sen avulla voidaan osoittaa pieniä infarkteja (minor myocardial damage), jotka eivät tulee esiin entsyymimittauksissa tai EKG:ssa.
Kohonneita plasman TnT-pitoisuuksia havaitaan akuutissa sydäninfarktissa (AMI) noin 3-6 tuntia rintakipukohtauksen jälkeen ja huippupitoisuudet saavutetaan noin 24 tunnin kuluessa. Tämän jälkeen pitoisuus laskee hitaasti ja P -TnT pysyy koholla jopa 14 vuorokautta AMI:n jälkeen.
P -TnT aikakäyrää voidaan hyödyntää antitromboottisen terapian seurannassa potilailla, joilla P -TnT on kohonnut (esim. Low Molecular Weight Heparin, GPIIb/IIIa). Onnistuneessa liuotushoidossa TnT:n maksimipitoisuus saavutetaan noin 12-15 tunnissa.
Noin 30%:lla munuaisvauriopotilaista nähdään kohonneita P -TnT-pitoisuuksia. Nykytutkimuksen perusteella kyseessä on sydänperäinen TnT ja löydös saattaa viitata lisääntyneeseen kardiovaskulaaristen komplikaatioiden riskiin. P -TnT on tällöin tasaisesti koholla, eikä tyypillistä aika-aktiivisuuskäyrää tule esiin.
TnT voi olla koholla myös rhabdomyolyysissä ja polymyosiitissa, mutta reumafaktori ei nosta plasman TnT-pitoisuuksia.
Viite: Wu A.H.B. ym., National Academy of Clin. Biochem. Standards of Laboratory Practice: Recommendations for the Use of Cardiac Markers in Coronary Artery Disease.