Logo: 50-vuotias

Vaasan yliopiston väki marssi syksyn avajaisissaan ensimmäisen kerran kirkkoon; matkalla uutta tapaa epäiltiin "Virtasen ideaksi". Mies arvostaa perinteitä ja erilaisia menoja.

Rehtori Ilkka Virtanen on tunnetusti jämpti ja suorapuheinen. Hänen sanotaan ottavan kaikesta selvän; Virtanen ei ole riskeeraaja. Yliopistolla väittävät, että suun mutristelusta jo näkee, millä tuulella rehtori on.

Rehtorin kausi päättyy kesällä. Virtaselle on myönnetty Suomen Akatemian varttuneen tieteenharjoittajan vuoden apuraha. Hän kaavailee olevansa tutkijana ennen professorin virkaansa ryhtymistä. "Rehtoriksi tullessani seitsemän vuotta sitten en kuvitellut postia riittävän eläkevuosiin."

Virtanen mitätöi itseään visionäärinä. "Rehtorin hommassakin olen ottanut tällaisen analyyttisen tutkijan tavan tehdä työtä. Olen jalat maassa seisova toteuttaja."

"En minä hirveästi katso, mitä siellä 50 vuoden päässä voisi häämöttää; tärkeämpää on ensi vuosi ja seuraava."

Yliopiston rehtori on näkynyt ahkerasti eri tilaisuuksissa, seminaareissa ja tapahtumissa. Hän sanoo olevansa meneväistä laatua ja hänen mielestään on yliopiston etu, että rehtori liikkuu.

"Ihmisten tapaaminen on monesti tärkeämpää kuin itse tilaisuus. Siellä voi tavoittaa juuri sen ihmisen, jota on päiväkausia yrittänyt kiinni - ja saa allakkaan merkinnän."

Virtaselle yliopistoura ei ollut itsestään selvä asia. Turun kauppakorkeakoulusta hänelle kuitenkin aukeni assistentuuri. "Sillä tiellä sitä ollaan."

Hajautettu korkeakoululaitos kokonaisuutena notkahtaa Virtasen mielestä plussan puolelle. "En ole edes ihan jäävi olemaan sitä mieltä", huomauttaa tämä Turusta Lappeenrannan kautta Vaasaan tullut mies.

Korkeakoululaitoksesta on Helsinki-Turku-Tampere -kolmion ulkopuolella kolmekymmentä prosenttia. Virtasen mielestä hajautus on aluepoliittisesti kohtuullista, mutta myös korkeakoulupoliittisesti puolustettavaa.

"Koulutus on tullut lähelle opiskelijoita. Peruskoulutus on ollut tuloksiltaan hyvää. Vahvojen tutkimusyksiköiden muodostumisen kannalta hajautus tuo ongelmia. Yhteistyöllä kuitenkin haittoja voidaan korjata, kuten tutkijakoulutuksessa valtakunnallisin ohjelmin."

Professoriliiton teettämässä päättäjien parhaan yliopiston arvioinnissa Vaasan yliopisto piti perää. Virtanen vähän äkistelee peränpitoa. "Kutka muut Vaasan, Joensuun tai Lapin yliopistoa ykköseksi äänestäisivät kuin omat rehtorit, maaherrat ja kaupunginjohtajat", hän arvuuttelee.

Opetusministeriön tuloksellisuutta koskevissa arvioissa pärjääminen taas toi Vaasaan eniten rahaa. "Suolarahojahan ne ovat, mutta arvioinnilla on meille periaatteellista merkitystä - ja onhan arvioinneista informaatioarvoa."

Virtanen ei hyväksy julkisuudessa esitettyjä ajatuksia jakaa korkeakoulut niihin korkeakouluihin, joissa keskityttäisiin akateemiseen perusopetukseen ja niihin, jotka antaisivat myös tutkijan- ja tohtorinkoulutusta.

"Jos joltakulta korkeakoululta, tiedekunnalta tai laitokselta otetaan jatkokoulutus pois, se merkitsisi sen osan uhanalaistamista. Resursseja siirretään sinne, missä on jatkokoulutus. Se merkitsisi peruskoulutuksen tason laskua, sillä kyvykkäät professorit eivät tule laitokseen, ellei jälkikasvua ole kasvamassa."

Rahapulasta juttu kiertää yliopistojen kirjastomäärärahojen riittävyyteen. Hintojen nousun ja valuuttakurssien takia hankinnoissa on hurjia pudotuksia.

Virtasen kodin kirjahyllyn "nimikkeissä" ei ole pudotuksia: hän on haalinut haltuunsa kaikki Agatha Christiet, Maigretit, kaikki Chandlerit. Hän on jopa lehti-ilmoituksin metsästänyt haluamaansa.

"Nythän näitä uusintapainoksia saa", äänessä on häivä karvautta.

Häntä kiehtoo dekkareissa Poirotin looginen pähkylöinti, Maigreteissa puhuttelee vaikkapa tunnelma. "Kun Maigret kuljeskelee ja ryypiskelee, on vähän pöhnässä ja tunnustelee. Asettuu rikollisen asemaan . . ."

Keräilijä hän on. Virtasella on kuulemma komea kokoelma Olavi Virtaakin.

TUULA VALTANEN Ilkka Virtanen syntyi Paimiossa. Hän valmistui Turun yliopistossa filosofian kandidaatiksi 1968, lisensiaatiksi 1974 ja tohtoriksi 1977.

Turun kauppakorkeakoulussa hän työskenteli talousmatematiikan ja tilastotieteen assistenttina kymmenen vuotta vuodesta 1968. Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa on toimi matematiikan lehtorina 1978-81.

Tilastotieteen apulaisprofessoriksi hän tuli Vaasan korkeakouluun, nykyiseen yliopistoon, 1981. Talousmatematiikan professoriksi hänet nimitettiin 1983. Yliopiston rehtoriksi hänet valittiin 1987.

Hän on tutkinut mm. luotettavuusteoriaa, yleistä systeemiteoriaa, investointisuunnittelua, inflaatio- ja tilinpäätösanalyysejä sekä osake- ja rahoitusmarkkinoita.

TIMO PALM / HS