Professori Ilkka Virtasen työhuoneen ikkunoista Vaasan yliopiston Tervahovissa avautuu näkymä merelle. "Sanon, että pistivät minut tänne käytävän päähän nurkan taa", Virtanen nauraa ja myöntää päässeensä itse vaikuttamaan työhuoneensa sijaintiin yliopistokampuksen rakennusvaiheessa. Työhuone on talon paras.

Kun Virtanen 1981 tuli Vaasaan, hän tuli korkeakouluun. Askel kohti yliopistoa oli otettu ja korkeakoulun edestä pudotettu kauppa pois. Virtasen rehtorikaudella otettiin ratkaiseva askel ja Vaasan korkeakoulusta tuli yliopisto.

Uudet alat saatiin vauhtiin, humanistiset tieteet hallintotieteiden kautta ja vähitellen myös tekniikka. Yliopistolaitoksessa tapahtui hurja kehitys, kun siirryttiin monien momenttien korvamerkitystä rahasta tulosohjaukseen.

"Tietotekniikan kehitys ja panostus tekniikkaan auttoivat pistoraiteen päässä sijaitsevaa yliopistoa. Olimme tietotekniikan käytössä kärjessä, jokaisella oli jo silloin kottaraispönttö edessään, kun ne muissa yliopistoissa olivat harvinaisia. Kehittämisbudjetti takasi 15 prosentin kasvun. Oli helppo luoda uutta", Virtanen toteaa ja jatkaa, että sitten tulikin lama. "Rakentaja ei ole hyvä saneraaja, onneksi rehtorikauteni päättyi."

Yliopistolaitos on ollut muutoksessa. Ihmiset ovat ymmällä monien tutkintojen ja koulutuslinjojen kanssa. Ammattikorkeakoulut ja niiden jatkotutkinnot, jotka ovat toistaiseksi määrittämättöminä hämmentäviä. Muutos jatkuu myös lukioissa.

"Nykyisiin lukion oppimääriin on matematiikassa kuormattu asioista, joita ennen opiskeltiin yliopistossa. Siellä on kaaosteoriat ja kaikki. Tiedon kasaamisen sijaan pitäisi opettaa ajattelua."

Virtanen innostuu helposti uusista asioista. "Minut on helppo houkutella mukaan ja kun otan tehtäviä, yritän hoitaa ne parhaalla mahdollisella tavalla.

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on yksi Virtasen sydämen asioista.

"Sitä ajatellaan, että yliopistolta löytyy osaamista vähän kaikkeen. Pohjanmaan maanpuolustuskillan edellinen puheenjohtaja soitti ja pyysi minua seuraajakseen. Tarvitsin harkinta-aikaa, kilta kun on aika tavalla ruotsinkielinen ja sotilasarvon voi lukea korpinnatsoista. Soittaja tokaisi, ettei kielestä ja korpinnatsoista ole haittaa, he tietävät asenteeni ruotsinkieleen."

Maanpuolustusinnostustaan Virtanen sanoo itsekin pohtineensa. "En tiedä miten paljon vaikutusta sillä on, että jäin puolivuotiaana sotaorvoksi."

Kulttuurin suurkuluttajaksi Virtanen julistautuu ihan itse. Musiikki, erityisesti ooppera, jossa on mukana visuaalinen elementti on Virtasen mieleen. Ja kun lempisäveltäjää tivaa, mies naurahtaa, että Verdihän se tietenkin on, vaikka Wagnerkin miellyttää.

Virtanen johtaa Vaasan kaupunginorkesterin tukiyhdistystä Bravoa. "Kun puheenjohtajaa etsittiin, sanoin oitis, etten osaa laulaa enkä soittaa. Sanoivat, että soittajat soittaa ja laulajat laulaa, johda sinä vaan tätä yhdistystä."

Hän johtaa myös Vaasan Teatterisäätiötä.

Virtasen työpöydällä on tuorein taidehankinta. Innoissaan hän esittelee Juha Tammenpään työtä. Kulttuurin suurkuluttaja ei mieltymyksiään selitä.

"En minä ymmärrä taidetta, mutta saan taiteesta elämyksiä."

"Kun kerran keksitään, niin sitten kysytään", tuumi Virtanen viime vuosien uudesta tehtävästään yliopistojen" arviointilautakunnassa ja erityisopistojen arviointilautakunnan puheenjohtajana. "Olen päässyt kolmasti arvioimaan omaa opiskelupaikkaani Turun yliopistoakin."