Rehtori Ilkka Virtasen avajaispuhe Vaasan korkeakoulun 20-vuotisjuhlassa 10.6.1998

Vaasan korkeakoulun toiminnan aloittaminen yksityisenä valtionapua saavana kauppakorkeakouluna 20 vuotta sitten oli osa Suomen korkeakoululaitoksen tuonaikaista voimakasta laajentamistapahtumaa. Ouluun oli perustettu edellisen vuosikymmenen lopussa yliopisto. Yhteiskunnallinen korkeakoulu oli siirtynyt 1960-luvun alussa Helsingistä Tampereelle ja oli kehittymässä täysimittaiseksi yliopistoksi. Jyväskylän ksavatusopillinen korkeakoulu laajeni niin ikään yliopistoksi. Tampere sai yliopiston rinnalle toisenkin korkeakoulun, teknillisen korkeakoulun. Ja Itä-Suomeen suunniteltu yliopisto toteutui lopulta kolmena erillisenä korkeakouluna.

Korkeakoulun perustamista myös Vaasaan ajettiin täällä voimakkaasti 1960-luvun alusta lähtien. Hyvin perustellusta hankkeesta huolimatta korkeakoulun saaminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää tai edes yksinkertaista. Päin vastoin, ajanjakso maaliskuun 21. päivästä 1961, jolloin korkeakouluhankkeen organisoinnista vastannut Vaasan Kauppakorkeakoulun Säätiö perustettiin, tammikuun 27. päivään 1966, jolloin valtioneuvosto vihdoin teki lopullisen päätöksen Vaasan kauppakorkeakoulun perustamisesta, sisältää runsaasti varsinaisen jännitysnäytelmän aineksia. Hyvän näytelmän tapaan tarinalla on sekä sankarinsa että ìkonnansaî. Sankarit olivat todellisia sankareita, konnat eivät ehkä sittenkään oikeita konnia, he joutuivat vastustamaan hanketta lähinnä ìviran puolestaî. Lisävivahteita ja odottamattomia käänteitä näytelmän juoneen toi poliittisen elämämme tuonaikainen epävakaisuus. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja hallitusten mukana vaihtelivat hankkeen kohtaamat poliittiset tuulet myötäisestä vastaiseen.

Tammikuussa 1966 tehty korkeakoulun perustamispäätös johti toiminnan aloittamiseen syksyllä 1968. Vaasan Kauppakorkeakoulun Säätiön sitkeällä työllä ja uurastuksella oli saatu aikaan Vaasan ja koko Pohjanmaan kulttuurielämälle ainutlaatuinen merkkitapaus. Tätä merkkitapausta kuvasi korkeakoulun ensimmäinen rehtori, prof. Tryggwe Saxén korkeakoulun vihkiäisjuhlatilaisuudessa 20.9.1968 seuraavasti.

Kaupunkimme perustettiin vuonna 1606. Sen jälkeen löydän sen historiasta jokaiselta vuosisadalta vain yhden kulttuurielämällemme niin merkittävän tapauksen kuin sen, jota me tänään olemme kokoontuneet viettämään. Ensimmäinen oli triviaalikoulun perustaminen, tai oikeammin Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun siirtäminen Vaasaan Kaarle XI:n käskystä vuonna 1684. Siihen aikaan oppilaat triviaalikouluista siirtyivät suoraan yliopistoihin jatkaakseen opintojaan ylioppilaina. Tämän huomioon ottaen ymmärrämme hyvin, että triviaalikoulun saaminen Vaaaan oli omiaan antamaan kaupungin ja sen lähiympäristön nuorisolle aivan toisenlaiset mahdollisuudet opin tiellä kuin heidän vanhemmillaan oli ollut.

Toinen - 1700-luvun merkkitapaus kaupunkimme kulttuurielämässä - oli Vaasan Hovioikeuden perustaminen vuonna 1775.

Vastaavanlaisena viime vuosisadan merkkitapuksena pitäisin Vaasan lukion, Vasa gymnasiumin, perustamista vuonna 1844. Edellisen vuoden lukio- ja koulujärjestyksen mukaan siirtyminen triviaalikoulusta suoraan yliopistoon ei enää ollut mahdollista. Lukion perustaminen Vaasan loi kuitenkin taas täkäläiselle nuorisolle mahdollisuuden päästä täältä yliopistoon. Meidän päivinämmehän lukion perustamista ei pidetä kovinkaan suurena merkkitapauksena, mutta tutkiessamme miten vihkimisjuhlallisuuksia vietettiin, huomaamme hyvin että silloinen Vaasa, 3000 asukasta käsittävä pikkukaupunki, antoi suurta arvoa uudelle lukiolleen. Juhlat pidettiin 3. syyskuuta, silloisen keisarin Nikolai I:n kruunajaispäivänä. Arkkipiispa E G Melartin oli seurueineen saapunut Vaasaan. Korsholman valleilta ammuttiin 101 tykinlaukausta. Kulkueeseen, joka siirtyi silloisesta hovioikeudentalosta, nykyisestä Mustasaaren kirkosta, silloiseen Vaasan kirkkoon, osallistuivat Ragnar Krookin historiikin ìVasa Svenska Lyceum 1874-1949î mukaan alemman ja korkeamman alkeiskoulun oppilaat ja opettajat; lukion oppilaat, opettajat ja inspehtori; ylioppilaita ja maistereita noin 30; papisto; arkkipiispa asessoreineen; talonpoikaissäädyn jäseniä ja kaupungin vanhimmat, porvaristo ja maistraatti; tulli- ja postivirkakunta; lääkintävirkakunta; rahanvaihtokonttorin viran- ja toimenhaltijat; maakunnan virkakunta; hovioikeuden viran- ja toimenhaltijat sekä paikkakunnalla oleskelevat upseerit. Avajaisjuhlallisuudet pidettiin kirkossa. Jälkeenpäin oli 220 hengelle järjestetty juhlapäivälliset seurahuoneelle.

Nyt vihdoin 284 vuotta sen jälkeen kun Vaasa sai ensimmäisen yliopistoon johtavan opinahjonsa, aloittaa ensimmäinen korkeakoulu toimintansa paikkakunnalla.

I dag är det ännu för tidigt att förutspå vad som nästa århundrade kommer att vara den stora kulturhändelsen i Vasa och Vasa län. Däremot är det motiverat att blicka framåt mot det som kunde bli ett slutmål för den process som började för 20 år sedan: när kan högskolan anses vara ìfördigî och vilken utformning har den då fått. Man kan förstås alltid fråga sig när en högskola eller ett universitet kan anses vara fördigt. En sådan fråga är alltid något relativt och den kan till och med tyckas absurd om man tänker på vad ordet färdig egentilgen betyder. Det karakträristiska för en högskola är ju ständig förnyelse, nyskapande och sökande efter nytt. Det finns dock vissa kriterier som bör uppfyllas för att man skall kunna anse att en högskola har uppnått tillräcklig mognad. Vasa högskola uppfyller inte ännu alla dessa kriterier. Detta är i sig ingen överraskning, det har ju sagts att det i allmänhet tar trettio är innan ett univerisitet har mognat för sin uppgift.

Kypsän korkeakoulun tuunusmerkit ovat täyttyneet parhaiten perusopetuksen toimivuuden ja tutkimusvirkoihin liittyvän perustutkimustuotoksen alueilla. Edustamillaan opetusaloilla, erityisesti vanhimmalla, kauppatietteellisellä, alalla korkeakoululla on selvä valtakunnallinenkin koulutustehtävä. Tämä näkyy sekä opiskelijoiden rekrytoinnissa että valmistuneitten työelämään sijoittumisessa. Koulutusyksiköiden koon ja edustettuina olevien alojen määrän suhteen korkeakoululla sen sijaan on vielä paljonkin tavoiteltavaa. Korkeakoulussa tehtävän tutkimuksen laatu ja määrä vastaavat jo nyt hyvin käsitystä toimivasta tutkijayhteisöstä. Tutkimustoiminnan ensimmäisen vaiheen, tutkijakoulututuksen, määrällinen tuotos sen sijaan ei ole noussut jatkokoulutettujen kysyntää ja em. tunnusmerkkien täyttymistä vastaavalle tasolle. Uusi kehittämis- ja painopisteajattelu korkeakouluhallinnossa poistanee ainakin osan tähän asiaan vaikuttaneista ulkoisista esteistä lähivuosina.

Korkeakoulujen odotetaan toimivan sijaintialueellaan kaikkinaisen kehityksen luojina ja edistäjinä, puhutaan korkeakoulun sätelystä ympäristöönsä aurinkoanalogiaan viitaten. Säteilyllä tarkoitetaan useimmiten välittömästi havaittavissa olevaa vaikutusta ympäristöön kuten nopeaa vastaamista esiintyviin ajankohtaisiin tutkimus- ja kulutusongelmiin, korkeakoulun ja sen henkilökunnan esiintymistä yleisessä yhteiskunta- ja kulttuurielämässä jne. Tällaisen välittömän säteilyn osalta on todettava Vaasan korkeakoulun elävän vielä kevättään, kohti kesää ja voimistuvaa säteilyä olemme kuitenkin kaiken aikaa menossa. Aina on muistettava myös se välillinen säteilyvaikutus, mikä työelämän kautta on esim. niillä korkeakoulun kasvateilla, jotka ensimmäisen kerran korkeakoulun historiassa promovoidaan huomenna akateemiseen oppiarvoonsa.

Toiminta ja siinä saavutetut tulokset ovat keskeisen indikaattorit myös korkeakoulutyössä. Tuloksellinen toiminta edellyttää kuitenkin riittäviä ulkoisia edellytyksiä tälle työlle. Riittävien, tarkoitukseen sopivien ja ajanmuksiten tilojen olemassaolo on yksi keskeinen edellytys. Yksityisen korkeakoulun loppuvuosina kymmenen vuotta sitten vallinnut hyvä tilanne on korkeakoulun kasvun myötä muuttunut ahdingoksi ja hajallaan oloksi. Ongelmaan on hyvä periaatteellinen ja suunnitteluaikajänteeltään keskipitkän tähtäimen ratkaisu olemassa, lopullista toteutumisaikataulua joudumme sen sijaan edelleenkin vuosi kerrallaan odottamaan. Uskomme kuitenkin myös tältä osin, että mainittu 30 vuoden varttumisjakso riittää korkeakoulun ulkonaisten toimintapuitteiden toteutumiseen ainakin pääosin.

Olen näissä Vaasan korkeakoulun 20-vuotisjuhlan avajissanoissani tukeutunut varsin paljon rehtori Saxénin ensimmäiseen avajaispuheeseen. Kun kyseessä on nimenomaan korkeakoulun 20-vuotisjuhla, en malta olla siteeraamatta myös tämän puheen loppua:

Olemme tietoisia siitä, että uuden korkeakoulun luomiseen liittyy vaikeuksia, joiden voittamiseen ei riitä vuosi eikä pari, vaan johon tarvitaan monta, hyvin monta vuotta. Mutta vahva vakaumukseni on, että onnistumme. Opettajien ja oppilaitten yhteisin ponnistuksin, valtion, kaupungin ja lahjoittajien taloudellisen tuen turvin onnistumme. Yksikään korkeakoulu ei Suomessa ole joutunut lopettamaan toimintaansa. En voi uskoa että tähän lauseeseen kahdenkymmenen vuoden kuluttua olisi lisättävä sanat 'VaasanKauppakorkeakoulua lukuun ottamatta'.

Meidän nyt toiminnassa mukana olevien on huolehdittava siitä, että perustajien ja alkuvaiheen pioneerien luomaa, elinvoimansa osoittanutta korkeakoulua hoidetaan ja kehitetään jatkossakin huolella. Tässä työssä me tarvitsemme edelleen kaikkien niiden tahojen tukea, jotka äskeisessä sitaatissa mainittiin.
 
 
(Vaasan korkeakoulun 20-vuotisjuhla ja ensimmäinen juhlallinen promootio 10.12.6.1988. Promootiojulkaisu, 8-9.)