Nimimerkki “Maisteri -98” kirjoitti ylioppilaslehden edellisessä numerossa (Vaasan ylioppilaslehti 11/98) kokemastaan pettymyksestä valmistujaispäivänään. Humanistisen tiedekunnan antaman filosofian maisterin todistuksen saanti merkitsi valmistujalle vain arkisen karua käyntiä yliopiston kansliassa. Hän olisi toivonut edes pientä juhlatilaisuutta valmistumisensa merkiksi. Nimimerkin kaipaamien koko yliopiston käsittäneiden kuukausittaisten publiikkien alullepanijana ja rehtorikauteni ajan (1987 - 1994) niiden toteuttamisesta vastanneena ymmärrän hyvin valmistuneen maisterin pettymyksen ja esitänkin seuraavassa katsauksen eräisiin yliopiston publiikkikäytännön vaiheisiin.
Esitin jo 1980-luvun puolivälissä edeltäjänäni toimineelle rehtorille edes pienimuotoisen juhlatilaisuuden käyttöön ottamista opiskelijoiden valmistumisen ja todistuksen saannin yhteydessä. Mielestäni oli jotain outoa siinä, että koko Suomi oli juhlahumusta puolittain sekaisin, kun uudet ylioppilaat kevään päätteeksi saivat todistuksensa ja lakkinsa, mutta kun samat opiskelijat myöhemmin todella valmistuivat ja saivat maisterin tutkintoon oikeuttavat opintonsa suoritetuiksi, niin todistus lyötiin karusti ja ilman seremonioita kansliassa käteen tai lähetettiin proosallisesti postissa valmistujan ilmoittamaan osoitteeseen. En kuitenkaan tuolloin saanut kannatusta ajatukselleni. Ehkä pelättiin syntyvää työmäärää tai ehkä sitä, että juhlatilaisuus ei valmistujia riittävästi kiinnostaisi.
Syyslukukaudella 1987 koko yliopistoa (silloista korkeakoulua) koskevat todistustenantotilaisuudet eli publiikit vihdoin otettiin käyttöön. Aina kuukauden viimeisenä perjantaina kokoonnuttiin Raastuvankatu 31:n kokoushuoneeseen valmistujaisia viettämään. Ohjelmassa oli rehtorin tervehdys valmistujille, rehtorin suorittama todistusten jako (vuoteen 1991 asti todistukset olivat rehtorin allekirjoittamia) sekä päätteeksi yhteinen kahvitilaisuus. Vähitellen myös valmistujien omaisia alkoi tulla mukaan tilaisuuksiin. Osanottajamäärien kasvaessa publiikkeja ruvettiin järjestämään kirjaston aulassa. Parhaimmillaan tilaisuuksiin osallistui, omaiset mukaan lukien, runsaasti yli 100 henkeä. Kahvitarjoilusta oli luovuttava, tutkinnon suorittamista juhlistettiin sen sijaan lasillisella sherryä ja joskus, esimerkiksi Vapun edellä, kuohuviinilasillisella. Suomen Ekonomiliitto lahjoitti valmistuville ekonomeille / kauppatieteiden maistereille tarkoitetut todistuskansiot, vastaavat kansiot filosofian ja hallintotieteiden maistereille saatiin Vaasan Osuuspankin lahjoituksena. Vaasan Ekonomit kukittivat kerran vuodessa, tavallisesti toukokuun lopussa, kaikki valmistujat.
Vuonna 1992, kun korkeakoulu oli muuttunut yliopistoksi ja tiedekunnat olivat aloittaneet toimintansa, todistusten anto siirtyi tiedekuntien dekaanien tehtäväksi. Yhteisiä publiikkeja kuitenkin jatkettiin. Rehtori toimi edelleen yleisenä seremoniamestarina, mutta varsinaisesta todistusten jaosta huolehtivat niiden antajat, dekaanit. Dekaanit myös vuorokerroin pitivät lyhyen puheen kaikille valmistujille.
Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta eivät kuitenkaan kokeneet kuukausittain järjestettäviä tiedekuntien yhteisiä publiikkeja kovin tarkoituksenmukaisiksi. Rehtorin vaihduttua v. 1994 ne lopetettiinkin. Tilalle luotiin kahdesti vuodessa järjestettävät valmistujaisjuhlat. Nämä olivat aikaisempien publiikkien kaltaisia sillä erotuksella, että ohjelmaa oli enemmän, mm. musiikkiesityksiä. Uudet tilat tarjosivat myös mahdollisuuden palata yliopiston tarjoamaan yhteiseen kahvihetkeen tilaisuuden päätteeksi.
Valmistujaisjuhlien tarkoituksena oli alunperin, että niihin osallistuisivat kaikki lukukauden aikana valmistuneet, myös todistuksensa jo aikaisemmin saaneet. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, kuten nimimerkki “Maisteri -98” kirjoituksessaan toteaakin, että vain harva aiemmin lukukauden aikana valmistunut on osallistunut tähän päättöjuhlaan. Siten esimerkiksi joulukuun tilaisuudessa ovat olleet läsnä lähinnä marras-joulukuussa valmistuneet.
Kauppatieteelliset tiedekunnat ovat yliopiston muuttuneesta käytännöstä huolimatta koko ajan halunneet järjestää valmistujaisjuhlan kaikille valmistujilleen. Kuukausittaisia publiikkeja on siten järjestetty myös vuoden 1994 jälkeen. Esimerkiksi tänä syksynä publiikit on järjestetty syys- ja lokakuussa. Marraskuussa tiedekuntien publiikkia ei ole, koska tällöin valmistuvien toivotaan osallistuvan jo lähellä olevaan koko yliopiston valmistujaisjuhlaan.
Osanottoinnostus publiikkeihin on 1990-luvun alun huippuvuosista jonkin verran laskenut. Työmarkkinoiden kova imu on tähän ilmeisenä syynä. Toisaalta voidaan todeta, että osallistuville tilaisuudesta on tullut selvä perhejuhla. Esimerkiksi lokakuun publiikissa todistuksen saajilla oli keskimäärin kolme omaista mukanaan. Kukat, lahjat, halaukset ja valokuvat ovat olennainen osa tilaisuutta. Nimimerkille “Maisteri -98” siis näin jälkikäteen tiedoksi, että publiikit eivät ole koko yliopistosta hävinneet. Kauppatieteelliset tiedekunnat ovat perinnettä keskeytyksettä jatkaneet. Ne ovat valmiit palamaan myös koko yliopiston käsittäviin publiikkeihin, mikäli muilla tiedekunnilla on siihen halua ja valmiutta. Sillä nimimerkin näkemykseen yhtyen: Kyllä maisteri on valmistujaisjuhlansa ansainnut! Myöskin filosofian (ja hallintotieteiden) maisteri!
(Vaasan ylioppilaslehti 12/98, 17)