Ratkaiseva askel kohti yliopistoa korkeakoulussa otettiin v. 1980, kun kauppatieteellisen koulutuksen rinnalle otettiin humanistista koulutusta, ensimmäiset kielenkääntäjän koulutusohjelman opiskelijat aloittivat opintonsa. Kielten pääaineopiskelu ei sinänsä ollut korkeakoulussa uutta. Vanhan tutkintojärjestelmän mukainen kirjeenvaihtajan tutkinto oli kielipainotteinen ja kauppakorkeakoulussa oli ollut mahdollista suorittaa kauppatieteiden kandidaatin tutkinto myös kieli pääaineena. Mutta v. 1980 tutkintoa ryhdyttiin suorittamaan humanistisen alan tutkintosäännön mukaisesti, alku tulevalle humanistiselle tiedekunnalle oli luotu.
Kielenkääntäjäkoulutus lähti pienimuotoisesti liikkeelle. Sisäänotto oli aluksi 36 opiskelijaa vuodessa ja vain ruotsi ja suomi olivat mahdolliset pääaineet. Vuonna 1990 sisäänotto on kuitenkin noussut jo 100:aan ja myös vaihtoehtojen tarjonta on monipuolistunut. Kielenkääntäjän koulutusohjelmasta on tullut nykykielten, kulttuurin ja viestinnän koulutusohjelma, jossa on kääntämisen, tiedottamisen sekä kielten ja kulttuurin tutkimuksen suuntautumisvaihtoehdot. Perustutkintoja on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella suoritettu yhteensä 81 kpl ja lisensiaatin tutkintoja 5 kpl.. Ensimmäisen väitöskirjan valmistuminen siirtyi täpärästi toisen vuosikymmenen alkuun.
Uuden koulutuksen alkaminen on näkynyt alusta pitäen myös ylioppilaskunnan toiminnassa. Kielenkääntäjäopiskelijat ovat olleet ylioppilaskunnassa määrällisesti vähemmistönä mutta toiminnallisesti hyvin aktiivisia. Ryhmällä on ollut mm. edustaja korkeakoulun hallituksessa lähes alusta alkaen. Övertäjät-yhdistyksen perustaminen toi ainejärjestöt aiemmin pelkästään poliittisin tunnuksin toimineeseen ylioppilaskuntaan. Yliopiston syntyminen on aina ollut ainejärjestön tavoite- ja toimintaohjelmassa opiskeluun ja omaan alaan liittyvien kysymysten rinnalla.
Ensimmäinen kymmenvuotiskausi on merkinnyt kielenkääntäjäkoulutuksen vakiintumista olennaiseksi osaksi korkeakoulun toimintaa. Alkanut toinen vuosikymmen nähnee loppuessaan kasvaneen ja ennen kaikkea monipuolistuneen humanistisen tiedekunnan, jonka keskeisiä elementtejä kuitenkin edelleen ovat kielet, kielikoulutus ja kielitieteellinen tutkimus. Esitän sekä korkeakoulun että oman tervehdykseni vireälle 10-vuotiaalle ja toivotan sille menestyksekästä alkanutta toista kymmenvuotiskautta.
(Övertäjät 10 vuotta, 1990)