Yliopiston omin ja ainutlaatuisin tehtävä, tieteellinen tutkimus, on ja on aina ollut luonteeltaan kansainvälistä. Tieteelliset tutkimustulokset voivat olla merkityksellisiä vain, mikäli niillä on alan kansainvälisen tiedeyhteisön hyväksyntä ja arvostus. Tämä hyväksyntä ja arvostus saavutetaan mm. konferenssiesiintymisillä, julkaisutoiminnalla ja osallistumalla kansainvälisiin tutkimusprojekteihin. Vaasan yliopistossa nämä kansainvälistymisen muodot ovat jo varsin hyvin edustettuina. Ajallinen eteneminen ja määrällinen esiintymistiheys ovat noudattaneet edellä mainittua järjestystä.
Syvimmillään kansainvälinen tutkimusyhteistyö on silloin, kun se johtaa yliopiston tutkijan pitempiaikaiseen (vähintään puoli vuotta kestävään) vierailuun tunnettuun ulkomaiseen yliopistoon tai arvostetun tutkijan vastavierailuun tällaisesta yliopistosta. Vaasan yliopiston osalta voidaan todeta, että se on juuri saavuttamassa kansainvälisyyden tämän tason: kuvatun kaltaiset tutkijavierailut ovat vielä yksittäistapauksia, mutta niitä on kuitenkin säännöllisesti.
Kansainvälisyys peruskoulutuksessa on 1980-luvulle asti ollut pääasiassa epäsuoraa: opetuksessa käytetyt ulkomaiset oppikirjat, ulkomaisten tutkimustulosten hyödyntäminen jne. Opiskelijan varsinaiset kansainväliset kokemukset ja kontaktit toteutuivat pääosin yksilötason ratkaisuina ilman yliopiston systemaattista mukana oloa. Päättynyt 1980-luku toi yliopistoihin kansainvälistymisohjelmat: vieraskielisiä opintokokonaisuuksia, ulkomaisia opiskelijoita (vaihto-opiskelijat, tutkinto-opiskelijat) ja omien opiskelijoiden ulkomaiset opinnot erityisine vaihto-ohjelmineen (NordPlus, Erasmus, Comett, Tempus).
Vaasan yliopiston perustutkinto-opiskelijoiden kansainvälistymistä on hoidettu järjestelmällisesti vasta parin viime vuoden ajan. Määrälliset kokemukset ovat vielä vähäiset, mutta aktiviteettia on ollut jo kaikilla em. lohkoilla. Käynnistysvaiheen jälkeen myös määrät lisääntyvät nopeasti. Yhteyksien painopiste Euroopassa on itämeren alueella (Pohjoismaat, Saksa, Neuvostoliitto, Baltian maat, Puola) yhteyksistä tavoitelluimpia ovat kuitenkin USA:n yhteydet.
Suorimmin ja konkreettisimmin yliopisto palvelee lähiympäristöään täydennyskoulutuskeskuksensa välityksellä. Vaikka yliopistolla ei toistaiseksi olekaan erityistä kansainvälistymisohjelmaa täydennyskoulutuksessaan (MBA tai vastaava), muodostavat kansainvälistymisjaksot merkittävän osan täydennyskoulutuskeskuksen kussakin pitkäkestoisessa koulutusohjelmassa (Johtajana kasvaminen, Hallittu kasvu, Kasvua viennistä).
Oman mainintansa yliopiston opiskelijoiden kansainvälistymisestä ansaitsee ylioppilaskunnan aktiivisuus tällä sektorilla. AIESEC-toiminta edustaa tässä suhteessa vanhinta, määrällisesti huomattavinta ja tuloksiltaan merkittävintä toimintamuotoa.