1. Mikä on HyperCard?
2. Toimiiko HyperCardilla tehdyt esitykset myös PC-koneissa?
3. Miten HyperCard teknisesti ottaen toimii?
4. Eli pitääkö käyttäjällä aina olla itsellään HyperCard-ohjelma voidakseen käyttää HyperCard-pinoja?
5. Mikä on pino?
6. Mitkä ovat kortin rakennuselementit?
7. Entäs digitaalivideot, äänitehosteet ja musiikki?
8. Miten HyperCardissa toteutetaan vuorovaikutus käyttäjän kanssa, esim. miten HyperCard tietää, milloin näytetään jokin video tai soitetaan jokin ääni?
9. Miten nämä skriptit saadaan loppujen lopuksi toimintaan?
10. Mikä on viesti?
11. Mitä eroa on skriptillä ja viestinkäsittelijällä?
12. Miten viestit tietävät, mistä objekteista ne etsivät viestinkäsittelijöitä?
13. Millainen on viestien kulkujärjestys eli viestinkulkuhierarkia?
14. Minkälaista kirjallisuutta HyperCardista ja Hypertalkista löytyy?
15. Löytyykö Internetistä joitain hyviä oppaita tai valmiita HyperCard-pinoja, joista voi ottaa esimerkkiä?

1. Mikä on HyperCard?

[alkuun]

- HyperCard on Macintosh-tietokoneissa toimiva multimediaesitysten rakennustyökalu. Sillä voi esittää tekstiä, (väri)kuvia, digitaalivideoita ja soittaa äänitiedostoja. Useat käyttävät HyperCardia myös nopean luonnostelun apuvälineenä, muissakin kuin multimediaprojekteissa. HyperCardiin on rakennettu sisään koko joukko toimintoja (mm. matemaattisia komentoja, etsintä- ja hypertekstikomentoja), jotka tuovat lisäarvoa multimediaesityksiin.

2. Toimiiko HyperCardilla tehdyt esitykset myös PC-koneissa?

[alkuun]

- Eivät toimi. Vielä. Tällä hetkellä Apple satsaa huomattavan määrän energiaa HyperCardin kehittämiseen QuickTime-teknologian pohjalle. QT-HyperCard toimii tuolloin mitä todennäköisimmin Mac-, PC- ja Internet-pohjaisena. Uuden HyperCard 3.0:n (työnimeltään "Phoenix") ominaisuuksista löytyy enemmän tämän linkin takaa.

3. Miten HyperCard teknisesti ottaen toimii?

[alkuun]

- Toimiakseen HyperCard tarvitsee ainakin HyperCard-ohjelman ja Home (Koti)-nimisen pinon. Kotipino tyypillisesti sisältää joitain perusmäärityksiä, jotka luetaan muistiin ohjelman käynnistyessä. Jokainen tämän jälkeen avattava tai tehtävä pino käyttää näitä määrityksiä hyväkseen. Yksi tällainen perusmääritys on esim. käyttötason määritys.

4. Eli pitääkö käyttäjällä aina olla itsellään HyperCard-ohjelma voidakseen käyttää HyperCard-pinoja?

[alkuun]

- Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että jos haluamme tehdä esitykseen muutoksia tai ylipäänsä tehdä uuden multimediaesityksen, tarvitsemme HyperCard-ohjelmaa (ja kotipinoa). Vastaus voi olla myös ei siinä mielessä, että valmiiksi hiotut multimediaesitykset voidaan tallentaa sovellusohjelmana, jolloin niitä voidaan jakaa katseltaviksi levykkeillä ja CD-ROMilla ihmisille, joilla ei ole HyperCard-ohjelmaa.

5. Mikä on pino?

[alkuun]

- Pino on HyperCard-esityksen perusta. HyperCard-esityksen elementit sijaitsevat teknisesti katsoen korteilla, ts. yksittäiset kortit muodostavat pinon. Kun tehdään uusi pino, siinä on automaattisesti yksi kortti. Tästä lähdetään rakentamaan pinoa (esitystä) kortti toisensa jälkeen.

6. Mitkä ovat kortin rakennuselementit?

[alkuun]

- HyperCard-kortille voi sijoittaa kolmenlaisia elementtejä:

1. tekstikenttiä (fields), joihin voi kirjoittaa tekstiä. Tekstin kirjasinta ja kokoa, tekstintasausta ja tyyliä voi säädellä mielensä mukaan. Kenttiä voi sijoittaa kortille lähes rajattomasti, päällekkäin, limittäin ja toisistaan erilleen. Kentillä on erilaisia muotoja: rullattavia kenttiä, läpinäkyviä, läpinäkymättömiä, varjostettuja. Kentät voivat olla esillä tai piilossa tarpeen mukaan. Kenttiä voidaan värittää erillisohjelman avulla haluamallaan tavalla.
2. painikkeita (buttons), joita käyttämällä käyttäjä yleensä on vuorovaikutuksessa esityksen kanssa. Painikkeen skriptiin määritellään mitä tapahtuu, kun painiketta painetaan hiirellä. Skriptin kirjoittaminen voi tapahtua HyperTalk- tai AppleScript-nimisillä skriptauskielillä. Myös painikkeilla on erilaisia muotoja: mm. läpinäkyvä, läpinäkymätön, suorakaiteinen, pyöreäreunainen, pullahduspainike. Painikkeet, kuten kentät, voivat olla tilanteen mukaan piilossa tai näkyvillä. Painikkeitakin voidaan värittää erillisohjelman avulla haluamallaan tavalla.
3. grafiikkaelementit. HyperCardista löytyvät mustavalkografiikkaa varten monipuoliset piirrostyökalut. Värikuvien tekoa varten tarvitaan erillistä grafiikkaohjelmaa (esim. Adobe PhotoShop) ja sillä tuotetut kuvat siirretään HyperCardiin toisen ohjelman (Color Tools, XCMD (external command)) avulla.

7. Entäs digitaalivideot, äänitehosteet ja musiikki?

[alkuun]

- Näitä varten HyperCard-pinoon tulee asentaa HyperCardin asennuslevyillä mukana tuleva Movie-niminen lisäohjelma (XCMD), joka osaa hoitaa kaikki nuo kolme esitysmuotoa. Teknisesti video ja ääni toteutetaan QuickTime-teknologian avulla, jolloin niitä on helppo hallita. Äänen soittamista varten on myös muita mahdollisuuksia, kuten MusicBox XCMD tai HyperCardin oma komento, play.

8. Miten HyperCardissa toteutetaan vuorovaikutus käyttäjän kanssa, esim. miten HyperCard tietää, milloin näytetään jokin video tai soitetaan jokin ääni?

[alkuun]

- Salaisuus piilee skripteissä, joita voidaan kirjoittaa HyperCardin objektien taakse. Nämä skriptit ohjaavat HyperCardin toimintaa. Edellämainitut tekstikentät ja painikkeet ovat kaksi näistä objekteista. Muita objekteja, joiden taakse skriptejä voidaan kirjoittaa, ovat kortti itse (card), kortin pohja eli tausta (background) ja pino sellaisenaan.

9. Miten nämä skriptit saadaan loppujen lopuksi toimintaan?

[alkuun]

- Skriptit reagoivat viesteihin. Kun jokin edellämainituista objekteista vastaanottaa viestin, sen skriptistä tarkistetaan, löytyykö kyseiselle viestille viestinkäsittelijä. Jos skriptissä on viestiä vastaava käsittelijä, niin sen komennot pannaan täytäntöön. Mikäli objektin skriptissä ei ole viestiä vastaavaa käsittelijää, viesti siirtyy seuraavaan objektiin.

10. Mikä on viesti?

[alkuun]

- Viestejä on kahdenlaisia: HyperCardin sisäsyntyisiä ns. järjestelmäviestejä ja käyttäjän määrittelemiä viestejä. HyperCardissa kulkee erilaisia järjestelmäviestejä joka ikinen hetki. Viestien tarkoituksena on kuvata HyperCardin tilaa minä tahansa hetkenä. Kun esim. hiirtä klikataan, HyperCardissa syntyvät viestit mouseDown ja mouseUp. MouseDown-viesti syntyy kun klikattaessa hiirtä painetaan alas ja mouseUp-viesti syntyy, kun hiiri vapautetaan. Toisena esimerkkinä on siirtyminen kortilta toiselle. Silloin viestejä syntyy seuraavassa järjestyksessä: closeCard ja openCard. Tai kolmas esimerkki siitä, millaisia viestejä syntyy ja missä järjestyksessä, kun HyperCard käynnistetään: startUp, openStack, openBackground, openCard.

11. Mitä eroa on skriptillä ja viestinkäsittelijällä?

[alkuun]

- Skripti on kukin objektin taakse piiloutuva kenttä, johon kirjoitetaan joukko viestinkäsittelijöitä ja kommentteja. Viestinkäsittelijöiksi lasketaan sellaiset rivit, jotka alkavat sanalla "on" tai "function" ja jota seuraa sen viestin nimi, johon halutaan reagoida. Viestinkäsittelijä päättyy sanaan "end", jota seuraa sama viestin nimi kuin "on"-rivillä. "on"- ja "end"-rivien välissä ovat sitten ne komennot, joilla määrätään, mitä tehdään, kun kyseinen viesti saapuu siihen objektiin. Nämä rivit käydään läpi yksi kerrallaan ylhäältä alas. Esimerkkinä olkoon yksinkertainen painikkeen skripti, joka aktivoituu kun ko. painiketta klikataan hiirellä ja joka siirtää käyttäjän seuraavaan korttiin:

on mouseUp
  go to the next card
end mouseUp

12. Miten viestit tietävät, mistä objekteista ne etsivät viestinkäsittelijöitä?

[alkuun]

- Viestit kulkevat HyperCardin sisällä objektista toiseen ennaltamäärätyssä järjestyksessä, jota kutsutaan viestinkulkuhierarkiaksi. Jokaisen objektin skriptistä se yrittää löytää viestiä vastaavaa viestinkäsittelijää. Jos sellaista ei löydy, viesti kulkee hierarkiaa pitkin eteenpäin seuraavaan objektiin. Ellei mistään objektista löydy viestille sopivaa viestinkäsittelijää, se päätyy lopulta HyperCard-ohjelmaan saakka ja häviää.

13. Millainen on viestien kulkujärjestys eli viestinkulkuhierarkia?

[alkuun]

- Oletetaan, että käyttäjä painaa hiirellä jotain painiketta (tai lukittua kenttää). Tällöin esim. mouseUp-viesti kulkee viestinkulkuhierarkiaa pitkin seuraavassa järjestyksessä:

1. Painikkeen (tai kentän) skripti
2. Sen kortin skripti, jossa painike/kenttä sijaitsee
3. Sen pohjan skripti, joka kuuluu kortille
4. Sen pinon skripti, johon pohja kuuluu
5. Pinon resurssiosassa olevat XCMD-resurssit (external commands) ja XFCN-resurssit (external functions)
6. Käyttöön otettujen pinojen (komennolla "start using stack") skriptit ja niiden pinojen XCMD:t ja XFCN:t (käyttöönotettujen pinojen selailujärjestys noudattaa stacksInUse-muuttujasta saatavaa luetteloa)
7. Kotipinon skriptit
8. Kotipinossa olevat XCMD:t ja XFCN:t
9. HyperCard-ohjelmassa olevat XCMD:t ja XFCN:t
10. Järjestelmätiedoston XCMD:t ja XFCN:t
11. HyperCard-ohjelma itse

14. Minkälaista kirjallisuutta HyperCardista ja Hypertalkista löytyy?

[alkuun]

- Ehkä yksi ehdottomasti parhaista HyperCardia käsittelevistä kirjoista on Danny Goodmanin kirjoittama "The Complete HyperCard 2.2. Handbook" (ISBN 0-679-79122-1).

HyperTalk-skriptauskieltä käsitellään melko yksityiskohtaisesti ja lukuisin esimerkein Dan Winklerin, Scot Kaminsin ja Jeanne DeVoton kirjassa "HyperTalk 2.2.: The Book" (ISBN 0-679-79171-X). Dan Winkler on yksi HyperTalkin kehittäjistä Applella. Jeanne DeVoto (jaed@mail.best.com) sen sijaan on todella ansioitunut HyperTalk-asiantuntija. Hän usein vastailee ihmisten HyperTalk-ongelmiin HyperCardille omistetulla postituslistalla.

Ei kannata myöskään unohtaa, että HyperTalkia koskevissa ongelmissa auttaa hyvin paljon myös HyperCardin mukana tuleva HyperTalk-referenssikirja, joka tosin on täysin englanninkielinen. Sama tieto löytyy myös HyperCard-pinosta "HyperTalk Reference", jonka ikoni sijaitsee kotipinossa. Myös Jeanne DeVoto on tehnyt oman HyperTalk Quick Reference -pinon.

Muuta kirjallisuutta, mm.:

• "HyperCard 2.2 in a Hurry", George Beekman
• "HyperInteractive CAI: Using HyperCard to Develop Computer-Assisted Instruction", Peter Desberg (ISBN 0-205-15197-3)

15. Löytyykö Internetistä joitain hyviä oppaita tai valmiita HyperCard-pinoja, joista voi ottaa esimerkkiä?

[alkuun]

- Jo vain. HyperCardin käyttäjillä on aktiivista toimintaa Internetissä. Tärkeimmät yhteydenpito- ja informaatiokanavat ovat sähköposti (HyperCardList@pogo.interedu.com), uutisryhmä (comp.sys.mac.hypercard) ja erinäiset webbisivut, kuten HyperCard Heaven, HyperCard Homepage ja Applen HyperCard-kotisivu.

Peter Fleck pitää yllä englanninkielistä HyperCard FAQ -yhteenvetoa, josta selviävät vastaukset tuikitavallisimpiin kysymyksiin ja muuta informaatiota. Se on englanninkielinen, ja sen voi tilata (maksutta) sähköpostitse Peter Fleckiltä. Lähetä viesti, jonka "Subject"-rivillä lukee teksti "HC FAQ" (ilman sitaatteja). Leipätekstiä ei tarvita.

Valmiita pinoja löytyy jo edellämainituilta webbisivuilta ja myös ftp.funet.fi:n julkisohjelma-arkistosta.

Myös HyperCard-tuotteita myyviä kaupallisia firmoja löytyy Internetistä, kuten

• Royal Software (ent. Heizer Software)
• Fourth World
• Allegiant Technologies
• HyperActive Software

Yksittäisillä HyperCard-virtuooseilla on omat sivunsa, joiden kautta voi kopioida itselleen pinoja ja XCMD/XFCN-ohjelmia:

• Jon Pugh
• MessageSoft HomePage
• The XCMD Hideout

Päivitetty: 17.11.1996

[Yliopiston etusivulle]