Ruostepaikkausvinkkejä

Tuli ostettua käytetty auto ja samalla etsittyä ja testattua ruostepaikkausohjeita. Netti on mahtava paikka. Sieltä löytää tosi paljon tietoa tästäkin "harrastuksesta". Tässä yhteenvetoa netistä lukemistani ja tutuilta kuulemistani ohjeista sekä omista kokemuksistani.

Ennen
Jälkeen


En ole itse ruosteenpoiston, maalauksen tai minkään muunkaan autoon liittyvän asian ammattilainen, vaan pakon sanelemista syistä harrastelija. Siksi voi olla että osa näistä alla olevista tiedoista on ihan virheellisiä ja niitä noudattamalla voit pahimmassa tapauksessa pilata autosi pellit kokonaan ja vaarantaa oman terveytesi. Ohjeet ovat kuitenkin sellaisia joihin itse uskon, joten omaa harkintaasi käyttäen voit omalla vastuulla noudattaa niitä. Löytämäsi virheet tai eroavat mielipiteesi voit sähköpostittaa minulle, niin voin parantaa tätä sivua.

Ruosteen ja maalin poisto

Ennen varsinaista paikkausta, pitää vanha ruoste ja huonokuntoinen maali poistaa huolellisesti. Ruostuneen alueen lähistöltä kannattaa hioa pois kaikki vähänkin epäilyttävän näköinen maalipinta. Alta saattaa paljastua kaikenlaisia yllätyksiä.

Hiekkapuhallus

Paras konsti ruosteen poistoon lienee kiistattomasti hiekkapuhallus. Se poistaa kaiken ruosteen ja maalin ja jättää jäljelle puhtaan metallipinnan. Puhdas metallipinta on altis ruostumaan uudestaan ja kannattaa siksi pohjamaalata tuntien kuluessa hiekkapuhalluksesta.

Hionta

Jos ei ole mahdollisuutta hiekkapuhallukseen, niin rälläkkä (kulmahiomakone) lienee toiseksi paras vaihtoehto. Käsipelillä tai porakoneen hiomasysteemit eivät ole riittävän tehokkaita. Porakoneen teräsharjalla ei jostain syystä tunnu ruostepilkkuja saavan ruosteettomaksi vaikka kuinka kauan hioisi? Pikkurälläkän saa alle 20 euron, joten kustannuskaan ei ole kohtuuton. Siihen kannattaa ostaa karkeahiomalaikka maalin irrotukseen ja teräsharja ruosteen syövyttämien kuoppien kiillottamiseen. Karkeahiomalaikka on uskomattoman tehokas tasaisten pintojen puhdistamiseen ja jättää jälkeensä tasaisen kiiltävän pinnan. Siitä ei myöskään sinkoile pahemmin mitään palasia. Ruostekuopat saa parhaiten teräsharjalla. Sitä käytettäessä kannattaa varoa lentäviä teräsharjan lankoja ja ruostuneita pellinpaloja. Porakoneen teräsharjalla pääsee joskus helpommin ahtaisiin koloihin. Porakoneen hyvä puoli on myös se, että kun teräsharjan piikit aikaa myöten vääntyvät vinoon ja harja menettää tehoaan, voi kääntää pyörimissuuntaa, jolloin teräsharja on taas kuin uusi.

Kemiallinen puhdistus

Kun maalin on hionut pois, ruosteen voi yrittää poistaa myös kemiallisesti. Käytettyjä aineita ovat erilaiset hapot, kuten suolahappo, sitruunahappo tai fosforihappo. Teho perustuu siihen, että mainitut hapot syövyttävät ruostetta nopeammin kuin terästä. Netissä kehuttiin eniten fosforihappoa. Sen sanottiin jättävän metallin pintaan myös hyvän fosfaattikerroksen, joka suojaa metallia ja tarjoaa hyvän tarttumapinnan maaleille. Syövyttämisen jälkeen happoa pitää pestä pois runsaalla vedellä, ettei se jää syövyttämään peltiä.

Tilasin siis biltemasta fosforihappopohjaista ruosteenpoistoainetta. Se ei tuntunut parissa tunnissa kuitenkaan syövyttävän pois ohuttakaan ruostekerrosta. Lisäksi en uskaltanut sitä levittää helmakotelon pintaan, koska siinä oli reikiä. Pelkäsin että happo menee koteloon sisälle, ja jää sinne ruostuttamaan. Happo soveltunee paremmin kappaleisiin jotka voi irrottaa ja upottaa kokonaan happoon ja hapon jälkeen vesialtaaseen. Kokeilin laittaa pari umpiruostunutta rekisterikilven ruuvia fosforihappokylpyyn 20 tunniksi. Niistä lähti ruoste miltei kokonaan (Katso kuvaa alla). Loputkin olisi varmaan lähtenyt kun olisi antanut olla vielä hetken. Itse metallista olevat syöpymät johtunevat ennemminkin ruostumisesta kuin hapon syvyttämisestä. Jos haluat kokeilla fosvorihappoa, niin sen pitää ehkä antaa syövyttää rauhassa esimerkiksi yön yli.

Toinen mahdollisuus on käyttää ns. ruosteenmuuntoainetta, jonka pitäisi reagoida ruosteen kanssa ja muuttaa se passiiviseksi ja muodostaa mahdollisesti myös maalauskelpoinen pinta. Ostin semmoistakin autovarustekaupasta. Kokeilin sitä ja kokemukseni siitä ovat erittäin huonot. Alunperin valkoinen litku muuttui kamalan näköiseksi mustaksi tökötiksi metallin pinnalla. Se ei tarttunut kiinni eikä pystynyt muuntamaan ohuttakaan ruostekerrosta mihinkään. Myöhemmin kuulin automaaliliikkeestä, että ainoa oikea ruosteenmuuntoaine on se jo kauan markkinoilla ollut Novorex, jota muut yrittävät matkia. Novorexiä saa kuulemma mm. Porin halpa-hallista. Täytynee kokeilla tuotakin joskus.

Yksi mielenkiintoiselta vaikuttava kemikaali ruosteenestopohjäkäsittelyyn on Zinga. Sen väitetään olevan 96% sinkkiä, joten sillä tulee ainakin mainoksen mukaan paljon parempi sinkkisuoja kuin sinkkimaaleilla. Sitäkin pitänee vissiin kokeilla seuraavalla kerralla jotta tietää onko väitteissä perää. Mistähän sitä vaan mahtaa saada?

Reikien paikkaus

Ruosteen alta löytyneet reiät kannattaa paikata kunnolla. Yleisimmin kai reiän ympäriltä leikataan huonokuntoinen pelti pois, sitten paikalle hitsataan samankokoinen pala uutta peltiä. Hitsaus rälläköidään tasaiseksi, teräsharjataan, pohjamaalataan ja pakkeloidaan. Ongelmana on pellin puhki palamisen mahdollisuus ja vetely kovista lämpötilamuutoksista johtuen.


Itselläni ei ollut hitsiä käytössä. Siksi tilasin verkkokaupasta koritinaa, juotospastaa ja koriviilan. Poistin ensin huonokuntoisimman pellin reiän ympäriltä (aina en poistanut yhtään). Sitten levitin reiän ympärille siveltimellä juotospastaa. Juotospasta oli tinaa, lyijyä, vettä ja jotain kemikaaleja. Kuumensin juotospastaista peltiä paksukärkisellä 200W kolvilla, ja silloin juotospastassa oleva vesi haihtui ja lyijy ja tinajauhe sulasi peltiin kiinni, muodostaen siihen ohuen tina-lyijykalvon. Sitten leikkasin galvanoidusta pellistä päälle jonkin verran reikää isomman pellinpalan peltisaksilla ja tinasin sen valmiiksi samalla tavoin juotospastan avulla. Sitten paikansin koripellistä kohdan, johon paikan yläkulma tulee ja sulatin siihen kohtaan valmiiksi koritinaharkosta pienen tinaklöntin. Sitten sijoitin paikkapellin oikealle kohdalleen tongeilla ja toisella kädellä sulatin sen tinaklöntin niin, että pellinpala heftaantui vähäsen kiinni. Sitten sulatin tinasta toisen klöntin paikkapellin alakulman kohdalle koripeltiin. Nyt pellin sai hyvin toisestakin päästä painettua tongeilla kiinni koripeltiin, samalla sulattaen tinaklöntin. Nyt paikka on kahdesta kohtaa tinaklöntillä tiiviisti koripellissä kiinni. Samaa voi joutua toistamaan muutamaan kohtaan, että saa paikan joka kohdasta tarpeeksi lähelle koripeltiä. Tässä heftausvaiheessa voi kannattaa käyttää sen koritinaharkon sijasta tavallista juotostinalankaa, koska sitä saa tarkemmin törkättyä juuri oikeaan kohtaan. Kun pelti on hyvin heftattu kiinni, voidaan suorittaa varsinainen tinaus. Kolvilla kuumennetaan yhdestä kohtaa sekä koripelti, että paikkapelti painamalla kolvin kärki peltien saumaan. Sitten koritinaa työnnetään kolvin kärkeen. Tina sulaa ja imeytyy peltien väliin tukkien sauman tiivisti. Tinaamalla saa pienen harjoittelun jälkeen reiättömiä saumoja, jotka pitävät paikkapellin tiukasti kiinni koripellissä. Edellytyksenä on että molemmat pellit ovat ruosteettomia ja puhtaita. Vanhaan, jo ruostuneeseen saumaan on tinaa turha yrittää saada menemään. Pienimpiä reikiä voi myös muurata umpeen pelkällä tinalla ilman paikkapeltiä.

Tinauksen jälkeen tinasauman voi viilata tasaiseksi. Tavallinen viila menee tukkon jos sillä viilaa pehmeää tinaa. Karkea viila ei tukkiudu niin helposti. Itse käytin motonetin koriviilaa, joka oli hyvin karkea viila, joka oli kiinnitetty erityiseen kahvasysteemiin, niin että kokonaisuus vaikuttaa sellaiselta käsihöylältä. Sillä sai todella hyvin tinan viilattua, vaikka se ehkä olikin jo niin juhlallinen systeemi omien pienien tinaklönttieni poistoon, että olisi melkein tarvinnut olla tumma puku päällä sitä käyttäessä :)

Paikan takapuolelle kannattaa ruiskuttaa jotain korroosiolta suojaavaa, koloihin hyvin tunkeutuvaa ainetta (spray-vaseliini, Tectyl-ML, Dinitrol-ML). Jos ei se muuten onnistu, niin erään vinkin mukaan voi porata paikkapeltiin pienen reiän ja ruiskuttaa siitä takaisinpäin taitetulla ruiskuputkella spray-vaseliinia paikan taakse. Ruiskutuksen jälkeen reikä tukitaan tinaklöntillä.

200W kolvi oli ainakin riittävän tehokas. Termostaatittomalla kolvilla tinatessani jouduin irrottelemaan tepseliä ja laittamaan taas takaisin muutaman minuutin syklissä. Kolvi kuumeni helposti liikaa, jolloin kaikki tina vain valahti lattialle ja kolvin kärki kuluu turhan nopeasti. Luin netistä jonkun kiinnittäneen johtoon kiinnitettävän valaistuksen himmennyslaitteen kolvin johtoon. Sillä saa kolvin tehoa säädettyä sopivaksi, niin että kolvin lämpötila pysyy koko  ajan osapuilleen sopivana.

Suosittu tapa tuntuu olevan heftata uusi pellinpala paikalleen mig-hitsillä ja tinata sitten sauma tukkoon kolvilla.

Maalaus ja pakkelointi

Joidenkin mielestä pakkelia ei pidä laittaa suoraan kirkkaalle pellille, vaan alle pitää aina laittaa pohjamaali. Siksi pohjamaalasin minäkin pellit ennen pakkelointia. Ne kohdat joista maali on hiottu kokonaan pois ja näkyvissä on kirkas pelti kannattaisi ehkä maalata aluksi happomaalilla. Sen sanotaan suojaavan paremmin ruostumiselta kuin tavallisen pohjamaalin. Happomaalia ei ollut siinä automaaliliikkeessä josta kyselin, joten happomaalaus jäi tekemättä.

Pakkelia kannattaa sekoittaa vain niin pieni määrä kerralla, jonka pystyy levittämään noin viidessä minuutissa, koska se tuntuu kovettuvan todella nopeasti. Pakkeli kannattaa hiota todella tasaiseksi, koska lopputuloksessa pienetkin naarmut näyttävät jäävän näkyviin. Kannattaa käyttää apuna roikkalamppua jolla voi valon tulosuuntaa käännellä. Lähes pinnan suuntainen valo paljastaa epätasaisuudet parhaiten. Itse hioin pakkelin epäkeskohiomakoneella.

Pakkelin hiominen kuluttaa pohjamaalinkin pois pakkeloidun alueen reunoilta, joten uusi pohjamaalaus on paikallaan pakkelonnin ja hiomisen jälkeen.

Ennen pintamaalausta, kannattaa tökkiä puutikulla korjatun alueen rajaavaa maalarinteippiä muutaman millimetrin verran kauemmas ja hiota pohjamaalauksen muodostama kynnys korjattavan alueen ja korjaamatta jätettävän välistä sileäksi. Näin saumakohdasta tulee huomaamattomampi. Hionnan jälkeen voidaan päälle suihkuttaa pintamaali.

Pintamaalia saa automaalikaupasta. Moottoritilassa tai muualla on autoissa yleensä kyltti, jossa sanotaan autossa käytetyn värin koodi (esim 079). Kun ilmoittaa auton merkin ja maalin koodin automaalikauppaan, niin ne osaavat sekoittaa samaa maalia. Jos ei isoja alueita maalaa, niin kannattaa pyytää laittamaan maali spray-purkkiin, jolloin maalaamiseen ei tarvita erillisiä työkaluja tai työkalujenpesuvaiheita. Yksi tavallinen (400ml) spraypullo riittää noin neliömetrin alueelle. Itse jouduin maalaamaan kolme kerrosta, ennen kuin sain maalipinnan riittävän tasaiseksi.

Pintamaalauksen jälkeen hiotaan taas uuden pintamaalin ja vanhan maalin välinen sauma tasaiseksi ohuella vesihiontapaperilla. Nyt ei pitäisi olla suurta vaaraa siitä, että pohjamaali tulee näkyviin pintamaalin alta, koska reunan lähellä ei pitäisi olla nyt ollenkaan pohjamaalia. Jos käytät metallinhohto tai helmiäisväriä, jonka päälle tulee vielä kirkaslakka, töki taas maalarinteippiä muutama milli kauemmas, jolloin saat sauman hiottua, ja loppu teipistä suojaa kuitenkin alkuperäistä maalipintaa lakkaroiskeilta. Tavallista maalia käytettäessä maalarinteipit voidaan jo poistaa kokonaan. Pintamaalin tulisi antaa kuivua useita päiviä ennen hiontaa. Itse suoritin hionnan vain noin 10 tunnin kuivumisen jälkeen. Maali tukkii hiomapaperin silloin tosi nopeasti. Mutta lopputuloksen ei tarvitse olla ihan niin sileä jos päälle tulee vielä kirkaslakka.

Jos käytit metallinhohto tai helmiäisväri, sen päälle suihkutetaan vielä kirkaslakka. Suihkutin itse parikin kerrosta. Lakkaa kannattaa suihkuttaa niin, että koko pinta kastuu kerralla. Jos tekee niinkuin minä, ja suihkuttaa "varmuuden vuoksi" pullonpohjalta viimeiset tipat jonkinlaiseksi roiskeeksi maali- tai lakkapinnan päälle, saa tulokseksi karkean ja samean lakkapinnan. Siihen auttaa kun sumuttaa päälle uuden kunnollisen lakkakerroksen.

Maalaus kannattaa suorittaa pölyttömässä paikassa, kuten itsekin tein (kuva alla :)

Työkaluja ja kemikaaleja

Alla olevassa taulukossa on lueteltu ruostepaikkauksiin ostamiani työkaluja ja kemikaaleja, sekä niiden suurinpiirteinen hinta kesällä 2006. Viimeisessä sarakkeessa on joistakin tarvikkeista ostopaikka josta olen omani hankkinut, tai kauppa josta sitä saa.
Pikkurälläkkä <20e Biltema
Karkeahiomalaikka 8e Biltema
Rälläkän teräsharja 5e Clas Ohlson
Epäkeskohiomakone 10-20e Clas Ohlson
Happomaali (spray) 10e Storen Väri (Vaasa)
Tavallinen pohjamaali (spray) 5e Storen Väri (Vaasa)
Hiontapohjamaali (spray) 10e Storen Väri (Vaasa)
Pintamaali (spray) 15e Stando Car (Vaasa)
Kirkaslakka (spray) 8e Stando Car (Vaasa)
Nestemäinen vaseliini (spray, pikkupullo) 6e Minimani (Vaasa)
Koritina BERA-Super LT (400g) 6e Motonet
BERA-FIX juotospasta 8e Motonet
Koriviila 14" 10e Motonet
Fosvorihappopohjainen ruosteenpoistoaine, 1l 7e Biltema
Novorex ruosteenmuuntoaine 8e ?? Halpa Halli (Pori)

Kuvia työvaiheista


Reikä
Reiän tinaus
Koripelti tinattu

Paikkapelti heftattu
Paikka tinattu
Pohjamaalattu

Reikä pakkeloitu
Reikä pakkeloitu ja pohjamaalattu
Pohjamaalin sauman hionta

Pintamaalattu.jpg


Kiitokset

Kiitoksia Jarille kolvin lainasta ja hyvistä vinkeistä. Kiitokset myös Arille hyvästä ruostepaikkaustiedon etsintätyöstä. Samoin kiitokset kaikille netissä asiasta kirjoittaneille, joita on aivan liian paljon nimettäväksi. Kuitenkin erityisesti kiitoksia seuraavien keskustelupalstojen kirjoittajille:
Suomi24 > Keskustelu > Autot & Liikenne > Ruosteenesto ja ruostuminen
Jaguar Foorumi