|
"
Voi Terttu kun kävi niin
että aurinko kirkkaasti paistoi silmiin.
Siispä sokaistuin täysin lukiessa,
termejä silmilläin mieleen sukiessa.
Siihen piti tenttiin luku lopettaa,
mitä tämä mulle opettaa?
Ei liikaa kannata toukokuussä yrittää,
tai ainakaan koettaa itseään ylittää.
Näin kävi minulle opiskelija poloinen,
enkä ainoa ole, vannon sen.
Ei tentti tämä ole minua varten tänään,
kun harjoitustyökin hautautui siihen tuttuun läjään.
Se ei koskaan minnekään liiku,
ei etene, ei vähene, kaadu tai kiiku.
Ja miksikö sinulle tällaista höpisen,
tenttipaperille marisen ja turhia löpisen.
Ehkä tahdon näin runossa itseäin surkua,
omaa elämääni jollekin parkua.
Eihän aurinko keltään voimia vie,
niin ettei voi lukea, syy joku toinen lie.
(jos vielä jaksat lukea, aion jotain vielä
sanoiksi pukea!)
Yksi kurssi sinne tai tänne, ei siitä masentua voi.
Mutta kun katkeaa elämän jänne,
se sydämeni villaa syö kuin koi
Tämä nuoruus on aivan kauhean julmaa aikaa,
välillä on suuri mitättomyys ja
joskus kokee ihanaa taikaa;
silloin sisimpäin roihuaa tulessa,
ei erota lentääkö valveilla vai unessa!
Ja sitten jälkeen hekuman ja palon,
tuuli pyyhkäisee alleen elämän valon.
Ei kukoista sieluni kirsikkapuu,
ei edes vähän kuin kumottaa kuu.
Mutta niin menee elämä, kulkee pois,
ja vaikka sen välillä ikuisesti jatkuvan sois,
se kuitenkin ennalta arvaamatta päättyy,
eikä mitään minusta jää, kun ihoni jäähtyy.
Siis kaikki mitä sinulle tahdoin sanoa,
on että aion tästä kurssista luopua,
mutta vaikka kaikki edellä on synkeää, mustaa,
ei minua kukaan saisi tästä ihmeestä luopumaan;
siis mistä - elämästä.
Opiskelijatyttö tentissä-
|
|
