Nykyistä viestintätieteiden koulutusta lähdettiin kehittämään, kun Vaasan korkeakoulun kielten laitoksen kielten pääaineille haluttiin erilainen koulutusvaihtoehto. Koulutuksen suunnittelua valittiin johtamaan soveltavan kielitieteen professori Hartmut Schröder, koska soveltavassa kielitieteessä ei ollut pääaineopiskelijoita. Nykykielten, kulttuurin ja viestinnän koulutusohjelma sai siis uuden suuntau-tumisvaihtoehdon, tiedottamisen. Koulutuksen pääaineeksi tuli soveltava kielitiede, kielen käyttöä eri yhteyksissä tutkiva tiede, mutta sen ohella haluttiin korostaa viestinnän monipuolisuutta ja yhteyksiä muihin tieteenaloihin. Tiedottamisen suuntautumisvaihtoehdon opinnot jaettiin kielitieteeseen ja viestintään, tiedottamiseen ja kirjoittamiseen sekä informatiikkaan. Pääaineen ohella tutkintoon liittyvät sivuaineetkin oli määritelty varsin tarkasti. Opintokokonaisuus sisälsi pakollisia kieliopintoja, erikoisalaopintoja (tekniikka, kauppa, laki tai hallinto), suomen kielen opintoja sekä yleisopintoja. Esimerkiksi konetekniikan kurssilla olisi kertynyt tietoa pumpuista ja putkistoista, turpiineista, nostokoneista ja polttomoottoreista!
Sisällys