VKS/Immunokemian laboratorio/06-323 2523
Tässä tutkimuksessa otetaan vain yksi näyte. Näyte tulisi ottaa juuri ennen seuraavan lääkeannoksen antoa, jolloin näytteestä saadaan määritettyä vankomysiinin minimipitoisuus, joka antaa useimmiten riittävän hyvän kuvan myös huippupitoisuudesta. Sen sijaan haluttaessa määrittää sekä minimi- että huippupitoisuus, tulee tilata tutkimus 0823 Pt-VAN, joka sisältää kaksi näytettä : ensimmäinen näyte otetaan juuri ennen uuden lääkeannoksen antoa ja toinen näyte otetaan 15 minuutin kuluttua infuusion loppumisesta.
Vankomysiini on aminoglykosidi-antibiootti. Se on nefro- ja ototoksinen, etenkin käytettynä muiden aminoglykosidien kanssa. Muut munuaistoksiset lääkeaineet yhdessä vankomysiinin kanssa, kuten amfoterisiini B, furosemidi, sisplatiini ja tulehduskipulääkkeet, voivat vielä lisätä riskiä munuaisvauriolle. Vankomysiinin yhteydessä on kuvattu myös neutropeniaa, trombosytopeniaa, tromboflebiittejä ja allergisia reaktioita.
Hoidon seuranta (TDM) ja toksisuusriskin arviointi.
MEIA (Abbott Axsym).
Tehdään tarvittaessa. Päivystystutkimus.
Valmis saman päivän kuluessa ja kiireellisenä 2 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta laboratorioon.
5 ml seerumiputki (punainen korkki).
Näyte jäännöspitoisuuden mittaamiseksi otetaan aikaisintaan vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai annoksen muuttamisesta 1 - 15 min ennen seuraavaa lääkeinfuusiota.
1 ml (0.5 ml) seerumia.
Säilyy muutaman päivän +5 °C ja kuukausia -20 °C.
Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä jos perillä saman päivän kuluessa.
Jäännöspitoisuus (annostelu 2x/vrk tai 4x/vrk): alle 5 mg/l (alle 3.5 µmol/l)
Annostusta 4 x vrk käytetään yleensä vain endokardiittien yhteydessä.
Vankomysiinin imeytyy huonosti suolistosta, minkä takia systeemi-infektioiden yhteydessä käytetään parenteraalista antotapaa. Vankomysiinin eliminaation puoliintumisaika on noin 5-11 h, mutta munuaistoiminnan heikentyessä (esim. vanhukset) se voi nousta ad. 15 tuntiin. Lapsilla puoliintumisaika on lyhyt (2-3 tuntia) ja imeväisillä 6-10 tuntia. Vankomysiini poistuu elimistöstä muuttumattomana munuaisten kautta erittymällä ja se kumuloituu munuaisten vajaatoiminnassa.
Pitoisuusmäärityksiä ei yleensä tarvita lyhytaikaisessa hoidossa, jos potilaalla on normaali munuaisten toiminta. Pitoisuuksia tulee kuitenkin kontrolloida, jos potilas saa muita munuaistoksisia lääkkeitä, potilaan munuaistoiminta on alentunut tai vaihtelee suuresti tai vankomysiiniä käytetään suuria annoksia.