Valitsin sanastotyön aiheeksi ratsastajan
varusteet. Olen pienestä tytöstä asti ollut
heppatyttö ja aihe tuntui täten läheiseltä ja
mielenkiintoiselta toteuttaa. Sanasto koostuu 31
käsitteestä ja niiden termeistä. Sanasto on
systemaattinen sanasto. Useille termeille on vastine englanniksi ja
ruotsiksi.
Sanasto on suunnattu kaikille lajista
kiinnostuneille, aloittelijasta kilpailijaan. Tein ratsastajan
varusteista sanaston, koska haluan auttaa käsitteitä
avamisen avulla vasta-aloittelijoita pääsemään
sisälle ratsastusmaailmaan. Siellä on paljon
termejä ja osa niistä ei tule arkikeskusteluissa
tarpeeksi selväksi. Monet saattavat myös ihmetellä,
miksi ratsastajan tulee käyttää hanskoja tai miksei
estetunnille mennä pitkän kouluraipan kanssa. Useat
hevosharrastajat käyvät katsomassa ratsastuskilpailuja,
ja sanasto selventääkin siksi myös kilpailijan asua
ja välineitä. Kilpailijan asu on aina standardi luokasta
riippuen, ja on hyvä tietää, että ratsastajan
kauluksessa riippuva hopeinen solki ei ole onnen amuletti mummolta
vaan sillä on oikeasti jokin tarkoitus
asusteena.
Mitä ratsastaja tekisi ilman varusteita?
Ilman oikeanlaista varustusta ratsastamisesta saa vieläkin
vaarallisemman, mitä se on tilastojen mukaan jo nyt. Toki
ratsastajan varusteet kehittyvät koko ajan ja markkinoille
tulee uusia tavaroita. Esimerkiksi nuoruudessani ei ollut
tietoakaan turvaliivistä tai turvakypärästä,
tokkopa niitä oltiin vielä keksitty. Nykyään
panostetaan enemmän varusteiden
turvallisuuteen.
Faktoja ratsastusurheilun riskeistä ja
varusteiden tarpellisuudesta voi tarkastella seuraavasta teoksesta:
Chancolle, Bruno, Cathy Chancolle & Dr Michel Pujos
(2005). Ratsastajan
S.O.S. Onnettomuusriskit ja niiden
ennaltaehkäisy. Itse
olen välttynyt onnettomuuksilta kiitettävästi, mutta
jos ratsastushanskat ovat jääneet kotiin, on sitä
tallilta usein palattu eteenpäin pyrkivän hevosen
jälkeen kädet rakoilla. Ja ilman raippaa tai kannuksia ei
minun voimillani kaikkiin hevosiin saada tarpeeksi tarvittavaa
vauhdikuutta. Kilpailu-urille on turha astua ilman oikeanlaista
vaatetusta, suurella todennäköisyydellä tuomari
hylkää koko ratsukon.
Ensimmäistä kertaa hevosen
selkään pyrkivän varustetason ei tarvitse olla
kummoisempi, eikä se tuo mattia kukkaroon, sillä
kypärän ja raipan saa usein talleilta lainaksi eli siten
ei tarvitse kuin farkut ja jalkaan nauhattomat, mutta korolliset
kengät tai kumisaappaat. Kaikki rohkeasti
ratsaille!
Kristiina Heinua
Terminologinen projekti
Vaasan yliopisto, viestintätieteet
kevät 2010
