Valitsin sanastotyön aiheeksi ratsastajan
varusteet. Olen pienestä tytöstä asti ollut
heppatyttö ja aihe tuntui täten läheiseltä ja
mielenkiintoiselta toteuttaa. Sanasto koostuu 31
käsitteestä ja niiden termeistä. Sanasto on
systemaattinen sanasto. Useille termeille on vastine englanniksi ja
ruotsiksi. Sanasto on suunnattu kaikille lajista
kiinnostuneille, aloittelijasta kilpailijaan. Tein ratsastajan
varuste sanaston, koska haluan auttaa käsitteiden avulla
vasta-aloittelijoita pääsemään
sisälle ratsastusmaailman, sillä siellä on
paljon termejä ja osa niistä ei tule arkikeskusteluissa
tarpeeksi selväksi. Monet saattavat myös ihmetellä
miksi ratsastajan tulee käyttää hanskoja tai miksei
estetunnille mennä pitkän kouluraipan kanssa. Useat
hevosharrastajat käyvät katsomassa ratsastuskilpailuja,
sanasto selventää myös kilpailijan asustetta ja
välineitä. Kilpailijan asu on aina standardi luokasta
riippuen, mutta on hyvä tietää, että
ratsastajan kauluksessa riippuva hopeinen solki ei ole onnen
amuletti mummolta vaan sillä on oikeasti jokin tarkoitus
asusteena.
Mitä ratsastaja tekisi ilman varusteita?
Ilman oikeanlaista varustusta ratsastamisesta saa vieläkin
vaarallisemman, mitä se on tilastojen mukaan jo nyt. Toki
ratsastajan varusteet kehittyvät kokoajan ja markkinoille
tulee uusia tavaroita. Esimerkiksi minun nuoruudessani ei ollut
tietoakaan turvaliivistä tai turvakypärästä,
tuokkopa niitä oltiin vielä keksitty. Nykyään
panostetaan enemmän turvallisuuteen varusteiden
taholla.
Faktoja ratsastusurheilun riskeistä ja
varusteiden tarpellisuudesta voi tarkastella seuraavasta
teoksesta: Chancolle, Bruno, Cathy Chancolle & Dr Michel
Pujos (2005). Ratsastajan S.O.S. Onnettomuusriskit ja niiden
ennaltaehkäisy. Itse olen onnettomuuksilta välttynyt
kiitettävästi, mutta jos ratsastushanskat ovat
jääneet kotia on sitä tallilta usein palattu
eteenpäin pyrkivän hevosen jälkeen kädet
rakoilla. Ja ilman raippaa tai kannuksia ei minun voimillani
kaikkiin hevosiin saada tarpeeksi tarvittavaa vauhdikuutta.
Kilpailu-urille on turha astua ilman oikeanlaista vaatetusta,
suurella todennäköisyydellä tuomari hylkää
koko ratsukon.
Ensimmäistä kertaa hevosen
selkään pyrkivän varustetason ei tarvitse olla
kummoisempi eikä se tuo mattia kukkaroon, sillä
kypärän ja raipan saa usein talleilta lainaksi, eli siten
ei tarvitse kuin farkut ja jalkaan nauhattomat, mutta korolliset
kengät tai kumisaappaat. Kaikki rohkeasti
ratsaille!
Kristiina Heinua
Terminologinen projekti
Vaasan yliopisto, viestintätieteet
kevät 2010
